tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ajatuksia kauneudesta

Eräänä päivänä kotiin kävellessäni juutuin matkan varrelle valokuvaamaan todella kämäisten graffitien vieressä kasvavia kukkia. Tilanne sai minut miettimään kauneuden merkitystä elämässäni - ja sitä, miten silmäni on taipuvainen näkemään kauneutta vähän kaikkialla, ja miten suuri kauneuden kaipuuni on aina ollut. En puhu nyt (pelkästään) ihmisten kauneudesta vaan siitä kaikesta, mitä ympärillämme on aistien ulottuvilla: luonnosta, taiteesta, rakennuksista, valosta, pilvistä, tavaroista, ruoasta, vaatteista, hymyistä, naurusta, musiikista, äänistä, tuoksuista, siitä miltä asiat tuntuvat koskettaessa.



Kauneuden määritteleminen on osoittautunut ainakin minulle melko mahdottomaksi, eikä se ilmeisesti kovin helppoa ole viisaammillekaan, onhan määritelmiä kertynyt historian saatossa monenlaisia, eikä kauneuden luonteesta taida olla vieläkään yksimielisyyttä. Jotkut ajattelevat, että kauneus liittyy johonkin miellyttäväksi koettuun, mitä voidaan nähdä tai kuulla - harvemmin edes puhutaan kauniista tuoksusta tai mausta. Toisaalta jotkut käyttävät kauneuden käsitettä viitatessaan moraaliseen hyvyyteen, sisäiseen kauneuteen tai kauniiseen käytökseen. Joissakin kielissä samalla sanalla voidaankin viitata niin ulkoiseen kauneuteen kuin "moraaliseen kauneuteen" - esimerkiksi antiikin filosofien kauneuskäsityksissä nämä kaksi puolta limittyvät vahvasti (ja niihin viitataan samalla sanalla). Ja sitten on vielä  jonkinlaista älyllistä kauneutta, joka monien aiheeseen perehtyneiden mielestä näkyy esimerkiksi matematiikassa ja fysiikassa. Tällainen kauneus lienee hieman erilaista kuin se, mitä näemme kukissa, auringonlaskussa tai rakkaan ihmisen hymyssä.



Kauneus voi olla järjestystä, symmetriaa ja tarkoituksenmukaisuutta - tai toisaalta hieman pelottavaa, melkein murskaavaa, häiritsevän kiehtovaa tai järjetöntä hurmiota. Kauneus voi olla kesyä ja pelkkää puhdasta mielihyvää tuottavaa, kuten vaikkapa kauniiden kukkien katseleminen, tai ravistelevaa ja voimakkaita tunnekuohuja ja fyysisiäkin tuntemuksia aiheuttavaa, kuten musiikki parhaimmillaan. Usein ajatellaan, että kauneuden kokeminen on pelkkää nautintoa, mutta kauneuden tuottama nautinto voi olla luonteeltaan hieman omanlaistaan: parhaimmillaan sitä voi kuvata ravisuttavana puhdistumisena, joka ei aina ole sataprosenttisen miellyttävää mutta joka kokemuksena on paljon suurempi kuin pelkkä suoraviivainen aistinautinto. Toisaalta voidaan miettiä, onko kauneus se, mikä taiteessa tai luonnossa saattaa herättää tätä epämääräistä ravisuttavaa puhdistumisen tai "valaistumisen" tunnetta - vai onko siinä kyse sittenkin jostain muusta? Jotkut filosofit erottavat toisistaan kauniin ja ylevän, joista jälkimmäinen saatetaan liittää nimenomaan hieman hurjaan, laajamittaiseen esteettiseen kokemukseen, joka laadultaan hieman poikkeaa "pelkästä" kauniista. Ja entäs sitten se paljon puhuttu katharsis, joka Aristoteleen mukaan on tragedian tavoitteena, mutta jonka tarkemmat tulkinnat ja määritelmät ovat myöhempää perua ja varsin moninaisia? Ehkä taiteen tuottamat kokemukset ovatkin sekoitus silkasta kauneudesta hurmioitumista ja älyllisiä ja moraalisia oivalluksia. Joka tapauksessa kauneus itsessäänkin on melkoinen arvoitus, kun sitä alkaa pohtia vähänkään perusteellisemmin. Jos kauneuden filosofia kiinnostaa, esimerkiksi täältä voi lukea lisää.



Vaikka en voi väittää tietäväni, mitä kauneus on, sillä on ollut aina suuri merkitys elämässäni. Olen varsin esteettinen ihminen, ja kaipaan kauneutta ympärilleni - tarkoitti se sitten miellyttäviä maisemia ja yksityiskohtia luonnossa, kauniita vaatteita ja esineitä, musiikkia, kuvataidetta tai kaunokirjallisuutta. Toisaalta kauneuteen suuntautuminen ilmenee myös siinä, että minulla on taipumusta nähdä kauneutta vähän kaikkialla, usein yllättävissäkin paikoissa. Kun jokin asia on tarpeeksi ruma, se alkaa näyttää silmääni kauniilta tai vähintään sympaattiselta. Ihmiset ovat mielestäni rumia ainoastaan silloin, kun heidän käyttäytymisensä ja luonteensa ovat tympeitä - aito hymy ja lempeä, hyväksyvä katse ovat poikkeuksetta kauniita, niin kliseistä kuin tällaista onkin sanoa. Itse asiassa havahduin jopa ajattelemaan, onko rumuutta minulle olemassakaan - vai onko vain niin, että minun on "pakko" nähdä ja kokea kauneutta kaikkialla, koska sieluni ei kerta kaikkiaan siedä rumuutta? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa kauneus, sen etsiminen ja luominen ovat asioita, jotka minua ajavat eteenpäin elämässä. Ja vanhaan hyvään tyyliin haluan sisällyttää tähän myös sen moraalisen kauneuden ja hyvyyden. Sen ja monimuotoisten esteettisten elämysten lisäksi olen kuitenkin kovasti myös "ihan tavallisen" kauneuden perään, ja rakastan esimerkiksi napsia valokuvia näkemistäni silmää miellyttävistä yksityskohdista, katsella tyylikkäästi pukeutuneita tai vain kauniisti hymyileviä ihmisiä, katsella valokuvia ja kuvataidetta, kuunnella ja soittaa musiikkia ja  yrittää luoda omanlaistaan kauneutta piirtämällä ja maalaamalla. Ja someaikaa kun eletään, pidän kovasti myös kivojen Instagram- ja Pinterest -kuvien katselemisesta, siksi tässä kuvituksena muutamia sellaisia :)



Mitä kauneus mielestänne on? Millainen merkitys sillä on teille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti