Kulttuuripläjäys: Kurkistus ortodoksisuuteen

Koska uskonnot ovat mielestäni äärimmäisen kiinnostava ilmiö, yksi viimeviikkoisen Kuopion-visiitin must-kohteista oli tänä keväänä uudelleen avattu Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa. Museossa esitellään Suomen ortodoksisen kirkon historiaan liittyvää kulttuuriperintöä ja esineistöä: näytteillä on esimerkiksi ikoneita, kirkollisissa toimituksissa käytettäviä esineitä ja vaatteita sekä vanhoja jumalanpalvelus- ja hartauskirjoja. Ortodoksiseen perinteeseen perehtymättömälle (joka ei ole edes koskaan istunut yhdelläkään uskonnontunnilla) museo ei tuntunut aluksi kovinkaan helposti lähestyttävältä, sillä vaikka näyttelyssä oli paljon informaatiota esineistä, välillä tuli vastaan niin vieraita sanoja, että pieni kännykällä googlettelu tuli tarpeeseen. Onneksi mielenkiintoa ja uteliaisuutta sentään riitti, ja museon perusteellisen koluamisen jälkeen kyllä tuntui, että päähän oli tarttunut paljon uutta tietoa ortodoksisesta uskonnosta. Museon tunnelma oli kuitenkin varsin miellyttävä ja arjesta irrottava asiaan kuuluvan musiikin, tyylikkään esillepanon ja sopivan valaistuksen ansiosta.

Museokävijänä minua on sikäli helppo miellyttää, että olen pääsääntöisesti ihan fiiliksissä kaikesta tarpeeksi vanhasta, ja tuollakin osa esineistä oli satoja vuosia vanhoja. Mielestäni on jollain tavalla suorastaan huimaavaa ajatella jonkun esineen ikää, sitä, millaisessa maailmassa ja kulttuurissa se on syntynyt ja millaisten ihmisten käsissä se on kulkenut. Myös uskonnoissa ja erilaisissa perinteissä viehättää kovasti se, millaista ymmärryksen ja arvojen jatkuvuutta ne tuovat kulttuuriin - huolimatta siitä, pitääkö uskomuksia itse objektiivisesti tosina vai ei. Vaikka olen itse uskonnottomaksi kasvatettu skeptikko, näen uskonnoissa (joistakin niiden negatiivisista lieveilmiöistä huolimatta) ja niiden tarinoissa ja symboliikassa paljon kauneutta.

Minua ortodoksisessa museossa eniten kiinnostivat ikonit - ehkäpä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvataide yleisestikin kiehtoo niin kovasti, ja lisäksi kuvien ja symboliikan käyttö uskonnollisissa tarkoituksissa on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ilmiö. Maallisena ihmisenä katselen kirkkotaidettakin ennen kaikkea "pelkkinä" kuvina, mikä hurskaimmista voi toki tuntua väärältä, mutta siitä ei päästä mihinkään, että olivat ikonit kuinka pyhiä tahansa, niin parhaimmillaan ne ovat myös visuaaliselta ilmeeltään todella kauniita.