Tyttökuningas

Kävin loppiaisena katsomassa Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626-1689) kertovan elokuvan Tyttökuningas. Sen on ohjannut Mika Kaurismäki, ja roolitus on sangen kansainvälistä, joten elokuvan kielenä on (valitettavasti) englanti. Ensimmäinen reaktioni kielivalintaan oli hienoinen pettymys, sillä vaikka englanti on tietysti ihan ymmärrettävä valinta kansainvälisissä produktioissa, tarinan kannalta ”oikea” kieli toisi elokuviin helposti vähän autenttisempaa fiilistä. Elokuva on kuvattu suurilta osin Turun linnassa, mikä on toki ihan sympaattista, mutta kovin eeppistä kuvastoa ei elokuvassa ainakaan maisemien osalta saada aikaiseksi - onneksi kaunis puvustus sentään pelastaa jotain.  Aiheensa osalta elokuva kuitenkin oli hyvin mielenkiintoinen, sillä historialliset elokuvat kolahtavat tällaiseen historiaintoilijaan melko helposti, ja aika harvoin olen itse asiassa nähnytkään Pohjoismaiden vähän varhaisempaan historiaan sijoittuvia elokuvia (suomalaiset historialliset elokuvatkin tuntuvat yleensä kuvaavan viime vuosisadan sotia).

Tyttökuningas kertoo nuorena valtaan nousseesta omapäisestä kuningattaresta, joka paitsi tekee poliittisia uudistuksia, myös rikkoo aikansa sukupuolirooleja ja lopulta herättää jonkinmoisen skandaalin luopuessaan kruunusta ja kääntyessään katoliseksi. Loppuelämänsä Kristiina vietti Roomassa, mutta tähän asti elokuvassa ei päästä, vaan se keskittyy kuningattaren nuoruudenaikaisiin tapahtumiin. Elokuva alkaa hieman haparoiden Kristiinan lapsuudesta ja pääsee oikeastaan kunnolla vauhtiin vasta kruunajaiskohtauksen jälkeen. Perinteitä uhmaavaa ja kulttuuria ja tieteitä suosivaa kuningatarta näyttelee vaikuttavasti ja intensiivisesti ruotsalainen Malin Buska, ja muissa keskeisissä rooleissa ovat esimerkiksi Sarah Gadon Kristiinan hovineitinä ja rakastettuna Ebba Sparrena ja Michael Nyqvist valtakunnankansleri Axel Oxenstiernana. Lisäksi pienemmistä rooleista voi bongata monia tuttuja suomalaisnäyttelijöitä, kuten Laura Birnin, Mikko Leppilammen ja Samuli Edelmannin. Kuningattaren hahmo ja Buskan näyttelijäsuoritus ovat kuitenkin niin vahvoja, että muut hahmot jäävät auttamatta sivuun - eikä muista henkilökuvauksista kovin paljon syvyyttä löydykään. Itse haikailen usein hienosti rakennettujen sivuhahmojen perään, mutta tällä kertaa tämä ajatus tuli oikeastaan mieleen vasta elokuvan jälkeen, sillä Kristiinan hahmo on elokuvassa hyvin hallitseva (paitsi käsikirjoituksen, myös Buskan mainion roolisuorituksen ansiosta) - mikä toki kuuluu asiaan, kun tämänluonteisesta henkilökuvasta on kyse. Elokuvan jälkeen jäi mietityttämään se, mikä tässä oli faktaa ja mikä fiktiota/spekulointia, mutta näin käy lähes aina historiallisten elokuvien kohdalla, ja tokihan elokuvantekijä saa myös ottaa taiteellisia vapauksia. Pieniä puutteita lukuunottamatta Tyttökuningas oli siis oikein mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin elokuvakokemus, suosittelen historiasta kiinnostuneille! :)