sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Yllättäviä elokuvaelämyksiä: Pässit

Viime aikoina olen käynyt surullisen harvoin elokuvissa, mutta eilen päädyin poikaystävän aloitteesta kerrankin katsomaan leffaa, josta en tiennyt etukäteen mitään, eikä siis odotuksiakaan suuntaan tai toiseen ollut. Joskus onkin ihan mahtavaa altistua taiteelle näin avoimin mielin! Katsoimme siis islantilaisen uutuuselokuvan nimeltä Pässit. Grímur Hákonarsonin ohjaama tragikomedia sijoittuu syrjäiseen laaksoon, jossa elämä pyörii lampaidenkasvatuksen ympärillä. Päähenkilöitä ovat veljekset Gummi (Sigurður Sigurjónsson) ja Kiddi (Theodór Júlíusson), jotka pyörittävät omia lammastilojaan toistensa naapurissa mutta eivät ole puhuneet neljäänkymmeneen vuoteen. Lampaiden paremmuudesta kilpaillaan laaksossa innokkaasti, ja elokuva alkaa kilpailusta, jonka Kiddin pässi voittaa. Gummi löytää kuitenkin palkitusta eläimestä merkkejä vakavasta taudista, jonka takia kaikki laakson lampaat joudutaan lopettamaan. Kiddi syyttää katastrofista veljeään, kun taas Gummi suhtautuu asiaan näennäisen tyynesti mutta toteuttaa omia suunnitelmiaan muiden katseilta piilossa. 


Pässit kuvaa sympaattisella ja verkkaisella otteella pohjoisten syrjäseutujen elämänmenoa. Karuja maisemia, perinnevillapaitoja ja vähäpuheisia miehiä siis riittää. Tällaista voisi pitää eksoottisena, ja toki se sitä omalla tavallaan onkin ainakin minun kaltaiselleni kaupunkilaistytölle, mutta toisaalta elokuvan mielenmaisema tuntuu kovin tutulta - hyvin suomalaisen kaltaiselta. Elokuvan huumori on todella mustaa, ja monissa kohtauksissa käy mielessä, saako tälle edes nauraa. Muutamat kohtaukset, loppu mukaan lukien, puolestaan olivat harvinaisen riipaisevia. Kokonaisuudesta pidin todella paljon, sillä elokuvat, joissa onnistuneesti sekoitellaan koomisia ja traagisia elementtejä sekä realistisen tuntuista kerrontaa, yleensäkin vetoavat minuun. Myös näyttelijöiden roolisuoritukset ovat oikein mainioita. Tietysti elokuvan kiehtovuutta lisäsi myös keskivertoleffoihin verrattuna aika erilainen aihe ja islannin kieli, joka minun korviini kuulostaa todella kauniilta. Itkettävästä lopusta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä mieli ja ennen kaikkea ilo siitä, että leffavalinta osui näin nappiin. Suosittelen lämpimästi, jos tekee mieli katsoa jotain hieman erilaista :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti