HAM & Ai Weiwei @ Helsinki

Muutama viikko sitten vietin pitkää viikonloppua Helsingissä ja ehdin myös tutustumaan uudistuneeseen Helsingin kaupungin taidemuseoon, joka nykyisin on siis nimeltään HAM. Erityisesti modernia ja nykytaidetta esittelevä museo sijaitsee vanhassa tutussa paikassa Tennispalatsin yläkerrassa. Tälläkin hetkellä museosta löytyy useampia näyttelyitä, joista eniten huomiota on tietysti saanut nykytaiteen supertähti Ai Weiwein näyttely, johon voi käydä tutustumassa ensi vuoden helmikuun loppuun asti. Itse kiersin toki museon muutkin näyttelyt, mutta koska tiedän nykytaiteesta oikeastaan surullisen vähän, halusin erityisesti sivistää itseäni perehtymällä tähän kyseiseen näyttelyyn. Kiinalainen Ai Weiwei on monipuolinen ja kantaaottava taiteilija, jonka taide "ravistelee yhteiskunnan arvorakenteita ja vaatii pohtimaan historian, nykypäivän ja tulevaisuuden alati muuttuvaa suhdetta" (kuten HAMin nettisivuilla ylevästi kerrotaan). Sanan- ja ilmaisunvapauden puolustaminen on tärkeä teema niin Ai Weiwein taiteessa kuin hänen elämässään laajemminkin. Ollessaan vuosia maastapoistumiskiellossa hän alkoi käyttää aktiivisemmin nettiä ja sosiaalista mediaa niin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuin taiteellisiin tarkoituksiin, ja hän on edelleen ahkera ja seurattu Twitterin ja Instagramin käyttäjä.

HAMin näyttely on Suomessa ensimmäinen laaja katsaus Ai Weiwein taiteeseen, ja sen yhteensä 25 teosta yhdistää niiden materiaali puu. Esillä olevat teokset ulottuvat ajallisesti 80-luvulta nykypäivään, ja mukana on myös kaksi aivan uutta teosta, Jätesäiliö ja yllä olevassa kuvassa pilkottava Valkoinen talo. Valtaosa teoksista on installaatioita, joissa materiaalina on käytetty mm. antiikkihuonekaluja ja vanhojen rakennusten osia. Kuten kuvista näkyy, osa teoksista on valtavan kokoisia, ja niitä pääsee näyttelyssä mukavasti kiertelemään eri puolilta - miten kätevää, tässä näyttelyssä ei tullut ainakaan ruuhkaa pikkuruisten teosten äärelle, vaikka porukkaa olikin liikkeellä ihan kiitettävästi.

Pidin näyttelystä kovasti: näyttävät puiset teokset miellyttivät esteettistä silmääni ja herättivät lisäksi monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Oma suosikkini näyttelyn teoksista taisi olla tuo ylimmässä kuvassa näkyvä valtava puu. Olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka taidetta katsoessaan keskittyvät ennen kaikkea esteettiseen kokemukseen eikä niinkään teosten yhteiskunnallisiin merkityksiin (vaikka toki mielenkiinnolla luenkin aina näyttelyistä löytyvät opasteet, ja aina tilaisuuden tullen osallistun mielelläni myös opastetuille kierroksille), ja joskus onkin mukavinta ensin katsella teosta lukematta siitä mitään ja havainnoida, millaisia tunteita ja ajatuksia se herättää ilman ennakkotietoja.

Lisätietoa HAM-museosta ja näyttelyistä täällä, menkäähän tutustumaan! :)