5 oopperavinkkiä aloittelijoille

Muutamankin kerran olen tainnut mainita, että rakastan oopperaa - minkään muun taiteenlajin äärellä en ole kokenut yhtä ravisuttavia tunteita. Kerta toisensa jälkeen fiilistelen myös oopperan monipuolisuutta: siinä kun yhdistyvät laulu- ja orkesterimusiikki, teatteri, visuaalisuus ja usein myös tanssi. Valitettavasti tämä upea taiteenlaji on kuitenkin vähän arveluttavassa maineessa. Moni pitää oopperaa vaikeasti lähestyttävänä eliitin huvituksena ja laulua kirkumisena tai huutamisena. Olenpa jopa kuullut joidenkin miettivän, voiko kukaan aidosti pitää oopperasta, vai onko oopperassa käyminen pelkkää kulturellin imagon pönkitystä.

Jollain tasolla ymmärrän, mistä nuo ennakkoluulot tulevat, olenhan nuorempana vieroksunut oopperaa. Nykyään olen kuitenkin lähinnä suruissani siitä, että moni ei uskaltaudu koskaan edes tutustumaan oopperaan - ja oikeastihan asioita voi arvioida vasta sitten, kun niille on altistunut.  Mistä tietää inhota oopperaa, jos ei ole koskana kuunnellut sitä? Kieltämättä ooppera on moneen muuhun taiteenlajiin verrattuna vaikeasti tavoitettavissa: aika harvoinhan sitä pääsee Suomessa näkemään livenä Helsingin ulkopuolella, eivätkä lippujen hinnat ole halvimmasta päästä. Ooppera on tietysti vaikuttavinta livenä, mutta onneksi nykyään on myös muita mahdollisuuksia tutustua siihen - telkkarista ja netistä löytyy mainioita oopperaesityksiä katsottavaksi ihan ilmaiseksi, ja lisäksi  elokuvateattereissa pääsee näkemään todella tasokasta oopperaa varsin kohtuulliseen hintaan.

Harva tuttavistani on välttynyt oopperahehkutukseltani, ja aina silloin tällöin minulta kysytään vinkkejä siihen, miten ensikertalaisena lähestyä oopperaa. Usein kyse on käytännön asioista (pukeutumisetiketti tuntuu toisinaan askarruttavan), mutta hieman haastavampi kysymys onkin se, mistä kannattaisi aloittaa, jos ei ole koskaan nähnyt tai kuullut ainuttakaan oopperaa. Makuasioistahan tässä on kyse, mutta mielestäni klassikoista on hyvä aloittaa - mikä on onneksi helppoa, sillä niitä esitetään jatkuvasti oopperataloissa ympäri maailman. Tässäpä muutama ehdotus omien suosikkieni pohjalta: 

1.  Giacomo Puccini: Tosca

Tämä vuoden 1800 Roomaan sijoittuva supersuosittu klassikko oli ensimmäinen ooppera, josta itse todella pidin. Tosca on draamallisesti todella toimiva ja tiivis paketti, jossa on helposti seurattava ja yksinkertainen (toki traaginen) juoni - sekä tietysti upea, tunteisiin vetoava musiikki sekä useita hittiaarioita. Lisäksi Tosca on oopperaksi melko siedettävän pituinen, mikä ehkä tekee siitä aloittelijan silmissä houkuttelevan. 

2. Pjotr Tsaikovki: Jevgeni Onegin

Täydellinen valinta sille, joka kaipaa helposti samastuttavaa realismia ja kauniin melankolista musiikkia. Aleksandr Pushkinin kirjoittamaan runoteokseen perustuva ooppera kertoo nuoren Tatjanan ja maailmaa nähneen, ylimielisen Jevgenin ristiin menevistä romanttisista tunteista. Tässä oopperassa minua ilahduttaa äärettömän kauniin musiikin lisäksi se, että siinä ei mässäillä traagisuudella. Se lisää todentuntuisuutta niihin oopperoihin verrattuna, joissa kaikki kuolevat tai sekoavat. Kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä tylsä vaan koskettava ja haikean kaunis teos.

3. Richard Wagner: Nibelungin sormus (Der Ring des Nibelungen)

Joku voi pitää tätä hieman yllättävänä vetona, sillä kyseessä ei suinkaan ole yksi tiivis ja napakka ooppera vaan neljästä pitkästä oopperasta koostuva sarja, joka kestää yhteensä noin 15 tuntia. Alkuperäinen tapa on esittää koko sarja viikon kuluessa, mutta jos Wagneriin haluaa tutustua kotisohvalta käsin vaikka dvd-tallenteiden parissa, ei niin tiivis tahti tietenkään ole pakollinen. Kaikki eivät varmastikaan halua aloittaa oopperaan tutustumista näin intensiivisesti, ja Wagnerin mahtipontinen mutta upeasti eteenpäin soljuva musiikkikin jakaa mielipiteitä (säveltäjän persoonasta ja mielipiteistä puhumattakaan), mutta fantasia- ja mytologia-aiheiden ja raskaan musiikin ystävälle tämä voi olla varteenotettava vaihtoehto.

4. Giuseppe Verdi: Trubaduuri (Il Trovatore)

Verdi on yksi suosikkisäveltäjistäni, ja hänen oopperoistaan on aika mahdotonta valita vain yhtä suosikkia, sillä niitä on aika hurja määrä, ja aika monta niistä on tullut nähtyäkin. Trubaduuri on kuitenkin suorastaan malliesimerkki oopperan ylidramaattisuudesta: musiikki on mahtavaa, täynnä melodioita jotka jäävät soimaan päähän, mutta traaginen juoni on kyllä melko yliampuva ja sekavakin. Hengästyttävän hienon musiikin ansiosta tämä on kuitenkin yksi lempioopperoistani, ja hyvin esitettynä vähän överi juonikaan ei pahemmin haittaa - tai sitten olen vuosien oopperaharrastuksen jälkeen tullut jo vähän immuuniksi sellaiselle. Musiikillisesti Trubaduuri on sikäli monipuolinen ooppera, että siinä on merkittävät ja kauniit roolit sopraanolle, tenorille, mezzosopraanolle ja baritonille sekä lisäksi muutamia reippaita kuorokohtauksia. Baritoniaaria Il balen del suo sorriso taitaa olla yksi kauneimmista koko oopperataiteessa.

5. Wolfgang Amadeus Mozart: Figaron häät (Le Nozze di Figaro)

Mozartin nyt tietävät kaikki, ja kaiken muun ohella hän sävelsi myös monta suosittua oopperaa. Yksi esitetyimmistä taitaa olla satuseikkailu Taikahuilu, mutta itse pidän Figaron häistä paljon enemmän niin musiikillisesti kuin tarinankin osalta. Juoni on toki puhdasta hömppää mutta reteästi esitettynä myös ihan oikeasti hauskaa. Parasta on kuitenkin musiikki, joka on Mozartia parhaimmillaan: kevyttä, ilmavaa ja kauniisti eteenpäin virtaavaa. Iso osa suosituimmista oopperoista on kauneudestaan huolimatta varsin traagisia, mutta Figaron häät on ihanan kepeä hyvän mielen ooppera.

Löytyykö lukijoiden joukosta oopperafaneja tai uteliaita kokeilijoita? :)