Teatterielämyksiä: Viita 1949 (Tampereen Työväen Teatteri)

Nyt on tämän vuoden ensimmäinen teatterielämyskin koettu - ja pakko sanoa, että hyvinpä alkoi vuosi näiltä osin! Kävin Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa täkäläisestä kirjailijasta Lauri Viidasta kertovan musiikkinäytelmän Viita 1949, joka sai kantaesityksensä viime lokakuussa. Se kertoo Viidan elämästä ja (vähän kliseisestikin) luomisen tuskasta hypellen sujuvasti aikatasolta toiselle. Minulle Viita pysyi pitkään vieraana ja vähän värittömän oloisena kirjailijana, kunnes viime syksynä ensimmäistä kertaa tartuin hänen teoksiinsa. Jouduin toteamaan, että piti hänestä tai ei, väritön tuskin olisi oikea sana kuvaamaan hänen kirjoitustyyliään. Minuun Viita teki suomalaiseksi klassikoksi yllättävän suuren vaikutuksen, erityisesti hänen ainoa romaaninsa, Pispalaan sijoittuva Moreeni. Niinpä oli hyvin mielenkiintoista päästä katsomaan tätä näytelmää ja tutkimaan, löytyisikö siitä yhtään samaa tunnelmaa kuin Viidan tuotannosta - ja taisipa sitä vähän löytyäkin!

Heikki Salon käsikirjoitus on todella sujuva ja mukailee, välillä suoraan lainaakin Lauri Viidan soljuvaa ja kekseliästä runoutta. Näytelmän alkupuolella pysytellään melko synkkien teemojen äärellä, ja vaikka sisällissota tuntuu välillä olevan jo vähän loppuun kaluttu aihe, tässä sen kuvauksessa päästiin harvinaisen koskettavalle ja vaikuttavalle tasolle. Väliajan jälkeen tarinankerronta hieman keventyy, ja muutamissa kohtauksissa pääsi onneksi nauramaankin ihan kunnolla - sitä ainakin itse katsojana usein kaipaan vakavia tunnelmia tasapainottamaan. 

Viita 1949 on esitys, josta on helppo löytää vahvuuksia, joista yksi keskeisin on mielestäni musiikki. Eeva Kontun säveltämät laulut ovat mukaansatempaavia ja koskettavia, osa melodioista suorastaan tarttuvia. Valittamista on vaikea keksiä myöskään näyttelijöistä, jotka vetävät myös näytelmän musiikkiosuudet todella hienosti. Tällaisia teatteriesityksiä seuratessa sitä tulee ihan ihmetelleeksi, miten monipuolista osaamista näyttelijän työ vaatii! Tommi Raitalehto on uskottava ja luontevan oloinen pääroolissa, sekä Petra Karjalainen ja Eriikka Väliahde tekevät koskettavat roolisuoritukset Viidan äitinä ja sisarena. Keskeinen hahmo on myös ex-vaimo Kerttu (Suvi-Sini Peltola), jonka perään Viita edelleen haikailee. Petra Aholan ja Jari Aholan esittämät, jonkinlaisina juontajina ja Viidan sisäisen maailman tulkitsijoina toimivat peikot tuovat hieman lisää värikästä fantasiaa esitykseen, mikä tuntui hetkittäin hieman ylimääräiseltä.

Kokonaisuudessaan Viita 1949 on mukaansatempaava, vauhdikas ja tunteisiinkin vetoava musiikkinäytelmä (vai musikaali, missäköhän niidenkin raja menee?), josta pidin niin kovasti, että voisinpa vaikka katsoa uudelleenkin - ja sitä fiilistä aika harvasta teatteriesityksestä jää. Vahva suositus siis! :)

Kuvat: ttt-teatteri.fi