Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun täällä Tampereellakin pääsee katsomaan livenä oopperaa, vieläpä varsin tasokasta sellaista. Tampereen ooppera täyttää tänä vuonna 70 vuotta, ja juhlavuoden oopperaksi valikoitui Leevi Madetojan säveltämä Pohjalaisia, joka pohjautuu Artturi Järviluoman näytelmään. Minulle tämä tarina oli entuudestaan tuttu vain nimenä, eikä Madetojan musiikkikaan ole kovin tuttua, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut - paitsi ehkä varovaista ennakkoluuloa, jota suomalainen ooppera minussa herkästi herättää. Nyt onneksi kävi niin mukavasti, että sain yllättyä positiivisesti: oopperan musiikki onkin kansanmusiikkivaikutteista ja kaunista, eikä dramaattinen tarina kalpene monien ulkomaisten klassikko-oopperoiden rinnalla!
Tuomas Parkkisen ohjauksessa päärooleissa ovat ennen kaikkea tarinan kolme jämäkkää ja toimeliasta naista, Maija, Liisa ja Kaisa. Näin oopperaa mainostettavan jopa "suomalaisen naisen tarinana", mikä meni kyllä vähän yli hilseen - vaikka naisia kuinka korostettiin, minun silmissäni oikea päähenkilö oli kuitenkin Maijan veli ja Liisan rakastettu Jussi (tosin ehkä osin siksi, että Ville Rusanen tässä roolissa on niin vaikuttava). Toisaalta pidin kyllä siitä, miten aiheeltaan näin perinteisessä oopperassa tällä kertaa tuotiin esiin myös naisten toimijuutta, vaikkei se joidenkin mielestä olisikaan tarinan alkuperäisen hengen mukaista.
Minulle tarina tosiaan oli vieras, mutta kuulemma ohjauksessa on otettu muutamia vapauksia yksityiskohtien ja näyttämön tapahtumien suhteen, mikä aina tuppaa herättämään ristiriitaisia tunteita. Ohjaus on räväkkä ja mukana on vakavan draaman ohella myös mukavasti huumoria, mutta on silti myönnettävä, että Jussin ja Liisan seksikohtaus tuntuu vähän överiltä, lopulta suorastaan naurettavalta. Hetkittäin häiritsee myös ristiriita Maijan laulamien sanojen ja näyttämöllä nähtävien tekojen välillä.
Parasta Tampereen Pohjalaisissa ovat ehdottomasti laulajat. Suurimman vaikutuksen minuun teki Jussin roolia laulava baritoni Ville Rusanen, eikä tenori Jyrki Anttila toisessa miespääosassa Anttina jäänyt juuri huonommaksi. Rusasesta olen pitänyt kovasti ennenkin, onhan hänellä kaunis ja vahva ääni mutta myös taitoa esiintyä näyttämöllä luontevasti ja ketterästi. Anttilan ääntä en ole aina pitänyt kovinkaan kauniina, mutta tähän rooliin se sopii loistavasti. Naisrooleissa esiintyvät Marjukka Tepponen (Liisa), Tiina-Maija Koskela (Maija) sekä Päivi Nisula (Kaisa), jotka hekin hoitivat hommansa varsin mallikkaasti. Erityisesti Tepposen ääni on kaunis ja lyyrinen, ja muutenkin Liisan ja Jussin rakkaustarinan kuvaus (siitä yliampuvasta seksikohtauksesta huolimatta) taitaa olla tämän oopperan koskettavinta antia.
Pohjalaisissa on melko paljon sivurooleja, joista löytyy myös mainioita laulajia tällä kertaa: Juha Kotilainen on vaikuttava pienessä herrastuomarin roolissa, Kristjan Moisnik öykkäröivänä vallesmannina jämäköityy mukavasti loppua kohti, ja Jere Martikainen vetää Kaappo-rengin roolin ihan hauskasti. Sen sijaan monien hehkuttama Waltteri Torikka rehvastelevan häjypäällikön roolissa oli minulle hienoinen pettymys: kyllä hän toki osaa esiintyä reteästi, mutta tässä äänikin kuulosti aika vaatimattomilta muiden esiintyjien rinnalla.
Kokonaisuudessaan pidin tästä oopperasta kovasti, eikä mikään yksityiskohtakaan ärsyttänyt niin paljon, että se olisi oikeasti häirinnyt esityksestä nauttimista. Kansanlauluteemat jäivät soimaan päähän, tarina tempaisi mukaansa, eikä tylsiä hetkiä ehtinyt lähes kolmituntisen pläjäyksen aikana tulla lainkaan. Näin hienosti toteutettuna Pohjalaisia on hyvä muistutus siitä, että löytyy meiltä Suomestakin vaikuttavia oopperoita ja laulajia. Taitaapa se niin olla, että minunkin on viimein aika luopua ennakkoluuloista kotimaista oopperaa kohtaan... ;)
Kuvat: tampere-talo.fi, Petri Nuutinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti