Jaahas, siitä onkin näköjään vierähtänyt jo parisen kuukautta, kun olen viimeksi aukonut täällä päätäni. Valitettavasti kulttuuriharrastuksetkin ovat jääneet turhan vähäiselle huomiolle muutamia leffavisiitteja lukuunottamatta - mutta nytpä suorastaan repäisin ja luin romaanin! Rakastan lukemista ja minulla on koko ajan yksi tai useampi kirja kesken, mutta viime kuukausina olen lukenut enemmän tietokirjoja kuin fiktiota. Itse asiassa olen syystä tai toisesta ollut jo pitempäänkin vähän huono lukemaan romaaneja: hyviä ei ole helppo löytää (varsinkaan jos ei aktiivisesti etsi), ja keskinkertaiset jätän vähän liiankin helposti kesken, kovin raskaslukuisia en jaksa edes yrittää. Tämä on hieman noloa, kun ottaa huomioon, että kouluaikoina olin varsinainen fiktion suurkuluttaja, ahmaisin helpostikin muutaman romaanin viikossa, eikä tiiliskiveä muistuttavien fantasiajärkäleidenkään lukeminen tuottanut ongelmia.
Mutta asiaan: lukemani teos on siis Antti Holman esikoisromaani Järjestäjä (julkaistu 2014), jonka pokkariversion bongasin sattumalta halvalla Hulluilta päiviltä. En tiennyt kirjasta oikeastaan mitään muuta kuin sen kirjoittajan, joka myös hyvin näyttelijänä tunnetaan, mutta uteliaisuus heräsi sen verran, että aloitin kirjan lukemisen jo samana päivänä. Eikä siinä sitten monta päivää vierähtänytkään - Järjestäjä nimittäin osoittautui varsin mukaansatempaavaksi ja hyvällä tavalla helppolukuiseksi (eli selkeä, en pidä liian koukeroisesta tekstistä) romaaniksi. Järjestäjä on tarina Tarmosta, kirjastossa työskentelevästä miehestä, joka tuntuu töissä aina päätyvän "kiltin tytön" rooliin. Hän ei ole kuitenkaan tyytyväinen tähän positioon vaan päättää erään elämäntaito-oppaan ja äkkirakastumisen inspiroimana alkaa rakentaa itsestään uutta ihmistä, oman elämänsä sankaria. Hän jättää työnsä kirjastossa ja onnistuu saamaan töitä järjestäjänä suuressa laitosteatterissa, jossa hänen kovasti jahtaamansa ihana näyttelijä Daniel työskentelee. Teatterissakin Tarmo on ikuinen ulkopuolinen, sivustakatsoja, joka kuitenkin lopulta tempautuu tiiviisti mukaan tapahtumiin. Tarinan edetessä alun herttaisesta (ja homohahmoksi myös melko kliseisestä) Tarmosta paljastuu nurjatkin puolensa, mikä tekee hänestä loppujen lopuksi varsin mielenkiintoisen päähenkilön. Sen sijaan muut kirjan henkilökuvaukset jäävät melko yksiulotteisiksi, paikoitellen suorastaan ärsyttävissä määrin.
Teatteri- ja ylipäätään kulttuurimaailman parodiointi oli mielestäni Järjestäjän hauskimpia ja myös toimivimpia puolia. Kokonaisuudessaan kirja ei varsinaisesti ole humoristinen vaan käsittelee hyvin vakavia teemoja, kuten yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja oman seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kanssa toimeentulemista. Kuitenkin Holman kirjoitustyyli on kepeää ja nautinnollista lukea, ja kulttuuripiirien kotkotuksille irvailu sai osuvuudellaan allekirjoittaneen nauramaan ainakin puoliääneen monta kertaa. Järjestäjä on mainio yhdistelmä tragediaa, komediaa ja hulvatonta parodiaa, ja tällä kertaa pidin sekamelskasta kovasti. Onneksi luin. Suosittelen lämpimästi muillekin :)
Olisiko teillä mielessä hyviä kirjasuosituksia?
