Retkipäivä Porvoossa

Viimeviikkoisella Helsingin reissulla teimme päiväretken myös Porvooseen, jonne olin hinkunut päästä jo ties kuinka pitkään. Olin käynyt kaupungissa aiemminkin, kerran tai pari joskus varmaan viisitoista vuotta sitten lapsena, joten muistot sieltä olivat melko hataria - ainoastaan muistin, että pidin tästä historiallisesta pikkukaupungista jo silloin. Rakastan uusiin paikkoihin tutustumista, ja erityisesti tällaiset vanhat, suloiset pikkukaupungit ovat suosikkejani: länsirannikolta esimerkiksi Naantali, Rauma ja Kristiinankaupunki ovat olleet todella kivoja käyntikohteita, ja sekin on myönnettävä, että Kokkolan vanhakaupunki on tunnelmallinen, vaikka muuten en kyseisessä kaupungissa viihtynytkään siellä asuessani. 

Porvoon reissumme pääpointti oli ennen kaikkea fiilistellä kaupunkia: kulutimme kauniin syyspäivän pääasiassa seikkaillen ympäri kaupunkia - ja tietysti syöden ja kahvitellen. Ainoa "nähtävyys", jossa vierailimme sisällä, oli ylläolevassa kuvassa näkyvä Porvoon kirkko, joka olikin oikein viehättävä niin sisältä kuin ulkoakin. Kaupungista löytyi kokoonsa nähden yllättävän monta sympaattista kahvilaa, ja ihan harmitti, ettemme ehtineet yhden päivän aikana käydä kuin kahdessa (Cafe Cabriole sekä Tee- ja kahvihuone Helmi, ei valittamista kummastakaan, erityisesti jälkimmäinen oli todella tunnelmallinen, ja hyvää teetäkin oli tarjolla). Lounaspaikan löytäminen ei ollut aivan yhtä yksinkertaista, sillä moni kiinnostava ravintola näytti olevan päiväsaikaan kiinni, mutta lopulta löysimme Zum Beispiel -nimisen ravintolan, joka oli lounasaikaan tupaten täynnä, mikä on aina hyvä merkki - jotain kai ovat tehneet oikein, kun asiakkaita riittää. Eikä ruoan suhteen tarvinnut pettyä, perushyvällä pihvillä sai mahan täyteen ja jaksoi taas kierrellä kaupungilla.

Lyhyesti sanottuna: Porvoo oli ihana, vielä kauniimpi kuin muistinkaan. Vanhankaupungin koko yllätti positiivisesti - jotenkin sitä helposti päätyy kuvittelemaan, että Suomesta ei löydy paria korttelia isompaa aluetta kauniita vanhoja puutaloja ja mukulakivikatuja. Löytyyhän niitä, oikeastaan aika monestakin kaupungista. Ei pitäisi aina kuvitella, että vain ulkomailla on kaikkea hienoa. Viime vuosina olen matkustellut Suomessa aika paljon ja moneen kertaan yllättynyt iloisesti siitä, miten hurjasti täältä löytyy kauniita, kiinnostavia ja historiallisia paikkoja. Ja moni on onneksi vielä näkemättä, joten reissukohteita riittää :) 

Ja niin, tämä vuodenaika. Parasta. Niin paljon kuin kesästä pidänkin, syksy taitaa kuitenkin olla lempivuodenaikani. 

Turku-turistina

Viime vuosina olen käynyt Turussa muutamia kertoja, ja aina on tuntunut hieman siltä kuin olisi ulkomailla. Säiden kanssa on toki ollut hyvä tuuri, mutta en usko fiiliksen johtuvan pelkästään siitä - jotain tuossa kaupungissa selvästi on. Erityisesti jokirannassa saattaa hetkittäin unohtaa olevansa Suomessa, onhan ympärillä niin paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja ihania kahviloita ja ravintoloita. Sieluni on avautunut Turun hienoudelle vasta aivan viime vuosina, sillä pitkään Varsinais-Suomi oli yksi nistä maamme kaukaisimmista kolkista, missä ei juuri koskaan tullut käytyä.  Kun ensimmäistä kertaa kävin kunnolla Turussa, hämmästyin siitä, miten paljon kaikkea jännittävää ja kaunista siellä on - eikä tuo tunne ole vieläkään haihtunut minnekään. Rakastan ylipäätään vieraampien kaupunkien kaduilla vaeltelua, arkkitehtuurin ihmettelyä ja tuntemattomissa kaupoissa ja ravintoloissa poikkeamista, ja tietysti historialliset kohteet ja museot tuovat aina oman lisänsä viehätykseen, ja Turussahan niitä riittää. Omia suosikkipaikkojani kaupungissa ovat ainakin tuomiokirkko, Aboa Vetus & Ars Nova -museo (raunioita ja modernia taidetta samassa museossa, mikä mainio yhdistelmä!) ja Turun taidemuseo, joka on näyttelyistä riippumatta rakennuksena niin hieno, että siellä kannattaa piipahtaa ihan vaikka sen takia. Ja ihanin paikka ulkoiluun ja luontofiilistelyyn taitaa kyllä olla Ruissalo, jossa tuli tälläkin kertaa pyörähdettyä. 

On kiehtovaa, miten jokaisella kaupungilla on oma persoonallisuutensa, jota on vaikea sanoin kuvailla. Olen asunut Oulussa, Helsingissä ja Tampereella, ja tällä hetkellä pidän kaikista, vaikka ne ovat aivan erilaisia. Pitkään olin aikamoinen Helsinki-intoilija ja kaipailin kovasti sinne, mutta onneksi sekin tunne on Tampereelle asettumisen myötä tasoittunut. Jotkut kaupungit tuntuvat kodilta, jotkut taas lomakaupungeilta, joissa voi silloin tällöin käydä keräämässä inspiraatiota ja uusia ideoita. Tämäkin muutaman päivän Turku-visiitti oli harvinaisen virkistävä ja arjesta irrottava kokemus. Kävipä pariin otteeseen niinkin, että hetkeksi hätkähdin sitä, että ihmiset ympärillä puhuivatkin suomea, kun olin ehtinyt vaipua omiin mietteisiini ja matkatunnelmiini. En toki tarkoita, että ulkomaanmatkailu olisi jotenkin väistämättä hienompaa kuin kotimaanmatkailu, mutta kyllä se jollain tavalla irrottaa omasta tavallisesta elämästä vielä tehokkaammin - ja kuinka kätevää onkaan, jos saman kevyen ja uudistuneen fiiliksen voi parhaimmillaan saada parin tunnin matkan päässä kotoa! :D 

Mitkä ovat teidän suosikkikaupunkejanne Suomessa?