Mieleenpainuvimmat kulttuurielämykset vuonna 2016

Jälkijunassa ollaan, mutta vasta tänään hoksasin vähän kertailla mielessäni, mitä kaikkea kiinnostavaa tuli kulttuurin saralla koettua viime vuonna. 2016 ei ollut tässä mielessä aivan yhtä huikea ja taiteentäyteinen kuin edeltäjänsä, osin siitä syystä, ettei viime vuonna tullut juuri matkailtua ulkomailla, mutta monenlaista mukavaa ja kiehtovaa vuoteen silti mahtui. Tässä muutamia parhaita paloja (ei paremmuusjärjestyksessä), muutamista mukana myös linkit aiempaan postaukseeni:

1. Lentävä hollantilainen Kansallisoopperassa - koska Wagner nyt vaan yleensä toimii, jos esiintyjät osaavat asiansa, ja tässä laulajat todella vakuuttivat.

2. Elektra samaisessa laitoksessa - yksi vaikuttavimmista ja intensiivisimmistä oopperapläjäyksistä, mitä olen koskaan kokenut. 

3. Finnkinon leffateatterissa nähty Metropolitan-oopperan esitys Wagnerin teoksesta Tristan ja Isolde - vähän päätähuimaavaa, meditatiivista, koukuttavaa, koskettavaa ja pituudeltaan toki ihan pikkuisen puuduttavaa, mutta tämä on kyllä joka tapauksessa yksi lempioopperoistani.

4. Ron Mueckin näyttely Sara Hildénin taidemuseossa - niin vaikuttava ja omaperäinen, että tuli käytyä katsomassa peräti kaksi kertaa, mitä en kovin usein tee. Harvat taidenäyttelyt jäävät näin hyvin mieleen, vaikka niistä olisi pitänytkin. 

5. Yayoi Kusaman näyttely HAMissa, sekä ajatuksia herättävää että esteettisesti kiinnostavaa.

6. Lauri Viidan tuotantoon tutustuminen. Luen aika laiskasti suomalaisia klassikoita, ja tästä tamperelaiskirjailijastakin minulla oli jostain syystä vähän tylsä mielikuva - mikä osoittautui perusteettomaksi, kun tänä syksynä luin hänen runojaan ja romaanin Moreeni, joka kertoo  elävästi, hauskasti ja koskettavasti työläisperheen elämästä 1900-luvun alun Pispalassa.

7. Gilmoren tyttöjen "löytäminen". Kulttuuria se on populaarikulttuurikin, ja oikeasti sympaattinen ja viihdyttävä (ja vielä pitkä!) tv-sarja on jotain sellaista, minkä löytämisestä ilostun aina kovasti. Viime syksy oli minulle melko stressaavaa aikaa, joten oli ihanaa aina välillä uppoutua rentoutumaan tämän suosikkisarjan parissa. Marraskuussa ilmestyneet uudet jaksot eivät tosin sykähdyttäneet aivan yhtä paljon - ehkä tosin siksi, että Roryn pulmiin niissä oli vähän liian helppo samastua juuri nyt, joten oman arjen pakoilu ei onnistunut täydellisesti :D 

8. Oopperalaulaja Joyce DiDonaton konsertti Helsingin Musiikkitalossa marraskuussa. Tämä huikea amerikkalainen mezzosopraano on ollut jo vuosia yksi suosikkilaulajistani, ja olin kuullut häntä kerran aiemmin livenäkin (Lontoossa Rossinin oopperassa Donna del Lago), mutta nyt ensimmäistä kertaa soolokonsertissa. Ohjelmisto oli poimittu pääosin barokkioopperasta, mutta konsertti oli perinteisen pönötyksen sijaan visuaalisestikin kiinnostava show, jossa oli esimerkiksi tanssiakin mukana. 

9. Hämeen linnaan tutustuminen. Olin käynyt siellä kerran aiemminkin, mutta siitä oli niin kauan, etten muistanutkaan, miten hieno ja kiehtova paikka on kyseessä. Teimme keväällä poikaystäväni kanssa päiväretken linnaa katsomaan, ja osuimme sattumalta vielä mainiolle opastetulle kierrokselle, jonka ansiosta varmasti saimmekin niin paljon visiitistä irti (myönnettävä on, että en aina jaksa lukea kirjallisia opasteita ihan hirveän tarkkaan, vaikka olisi kiinnostavakin paikka kyseessä...). Linnat nyt ovat aina jännittäviä, en ymmärrä, miten kukaan voi olla toista mieltä!

10. Jukka Viikkilän romaani Akvarelleja Engelin kaupungista. Sain tämän Finlandia-palkitun kirjan joululahjaksi ja lukaisin sen läpi lähes saman tien - ja tykkäsin ihan todella paljon! Yksinkertaisen kaunis ja eleetön kirja, samaan aikaan surullinen ja haikea mutta myös tyyni ja lohdullinen, ja erityisesti aforistinen muttei liian konstaileva kielenkäyttö miellytti. Luultavasti luen joskus uudelleenkin. 

Mitkä taide-elämykset teille jäivät viime vuodesta parhaiten mieleen? 

Retkipäivä Porvoossa

Viimeviikkoisella Helsingin reissulla teimme päiväretken myös Porvooseen, jonne olin hinkunut päästä jo ties kuinka pitkään. Olin käynyt kaupungissa aiemminkin, kerran tai pari joskus varmaan viisitoista vuotta sitten lapsena, joten muistot sieltä olivat melko hataria - ainoastaan muistin, että pidin tästä historiallisesta pikkukaupungista jo silloin. Rakastan uusiin paikkoihin tutustumista, ja erityisesti tällaiset vanhat, suloiset pikkukaupungit ovat suosikkejani: länsirannikolta esimerkiksi Naantali, Rauma ja Kristiinankaupunki ovat olleet todella kivoja käyntikohteita, ja sekin on myönnettävä, että Kokkolan vanhakaupunki on tunnelmallinen, vaikka muuten en kyseisessä kaupungissa viihtynytkään siellä asuessani. 

Porvoon reissumme pääpointti oli ennen kaikkea fiilistellä kaupunkia: kulutimme kauniin syyspäivän pääasiassa seikkaillen ympäri kaupunkia - ja tietysti syöden ja kahvitellen. Ainoa "nähtävyys", jossa vierailimme sisällä, oli ylläolevassa kuvassa näkyvä Porvoon kirkko, joka olikin oikein viehättävä niin sisältä kuin ulkoakin. Kaupungista löytyi kokoonsa nähden yllättävän monta sympaattista kahvilaa, ja ihan harmitti, ettemme ehtineet yhden päivän aikana käydä kuin kahdessa (Cafe Cabriole sekä Tee- ja kahvihuone Helmi, ei valittamista kummastakaan, erityisesti jälkimmäinen oli todella tunnelmallinen, ja hyvää teetäkin oli tarjolla). Lounaspaikan löytäminen ei ollut aivan yhtä yksinkertaista, sillä moni kiinnostava ravintola näytti olevan päiväsaikaan kiinni, mutta lopulta löysimme Zum Beispiel -nimisen ravintolan, joka oli lounasaikaan tupaten täynnä, mikä on aina hyvä merkki - jotain kai ovat tehneet oikein, kun asiakkaita riittää. Eikä ruoan suhteen tarvinnut pettyä, perushyvällä pihvillä sai mahan täyteen ja jaksoi taas kierrellä kaupungilla.

Lyhyesti sanottuna: Porvoo oli ihana, vielä kauniimpi kuin muistinkaan. Vanhankaupungin koko yllätti positiivisesti - jotenkin sitä helposti päätyy kuvittelemaan, että Suomesta ei löydy paria korttelia isompaa aluetta kauniita vanhoja puutaloja ja mukulakivikatuja. Löytyyhän niitä, oikeastaan aika monestakin kaupungista. Ei pitäisi aina kuvitella, että vain ulkomailla on kaikkea hienoa. Viime vuosina olen matkustellut Suomessa aika paljon ja moneen kertaan yllättynyt iloisesti siitä, miten hurjasti täältä löytyy kauniita, kiinnostavia ja historiallisia paikkoja. Ja moni on onneksi vielä näkemättä, joten reissukohteita riittää :) 

Ja niin, tämä vuodenaika. Parasta. Niin paljon kuin kesästä pidänkin, syksy taitaa kuitenkin olla lempivuodenaikani. 

Keskiaikamarkkinoilla Turussa

Jo vuosien ajan olen enemmän tai vähemmän haikaillut Turun keskiaikamarkkinoille, ja nyt vihdoin pääsin - kävi nimittäin niin mainiosti, että vaikka reissun ajankohta oli valittu ihan muista syistä, satuimme vanhempieni kanssa Turkuun juuri markkinoiden aikaan. Odotukset olivat melko korkealla, sillä olen kuullut pelkkää hyvää näistä häppeningeistä, ja tietysti kaltaiseni historiaintoilija innostuu väkisinkin tällaisesta. Jo ajatus siitä, miten intohimoisesti ja omistautuneesti jotkut keskiaikajuttuja harrastavat, lämmittää mieltäni kovasti, vaikka itse en olekaan lähtenyt sellaiseen mukaan. Sympatiani tuppaavat silti aina olemaan niiden puolella, jotka hurahtavat vähän eriskummallisiin harrastuksiin tai uppoutuvat suurella intohimolla johonkin aihepiiriin. 

Keskiaikaiset herkut eivät meikäläiselle oikein maittaneet, mutta onneksi markkina-alueen läheisyydestä löytyi muutamakin miellyttävä kahvila.

En lähtenyt markkinoille shoppailemaan vaan ennen kaikkea haistelemaan tunnelmaa, ja sitä tulikin tehtyä useampaan otteeseen viikonlopun aikana. Markkinoilla oli paljon todella hienoja ja harvinaislaatuisia käsitöitä myynnissä, ja välillä ihan harmitti, että ne eivät kuitenkaan olleet siinä määrin minun tyylisiäni, että olisin tehnyt saippuaa ja syötäviä kummempia hankintoja. Erityisen kiehtovaa oli myös seurata erilaisia työnäytöksiä, joita markkina-alueella oli lähes koko ajan käynnissä. Ohjelmassa oli myös musiikkia ja erilaisia draamallisia ohjelmanumeroita, jotka sulautuivat luontevasti osaksi markkinameininkiä - kun näki ympärillään jatkuvasti keskiaikavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, oikeastaan koko markkinat tuntuivat yhdeltä suurelta näytelmältä. Paljon iloisia ja innostuneita ihmisiä, hauskoja esityksiä, uuden oppimista työnäytöksiä seuraamalla, inspiroitumista ja kojut täynnä kauniita asioita joita ihastella - aika mainio kokonaisuus siis! Ainoat hieman ärsyttävät asiat taisivat olla ruokatarjonta (keskiaikavaikutteista varmasti, mutta ei ihan omaan ruokavaliooni ja mieltymyksiini istuvaa valitettavasti) ja väenpaljous.

Keskiaikainen käsivoimin pyöritettävä karuselli :D

Tyylinsä tuntevat sepät työn äärellä 

Päällimmäiseksi fiilikseksi keskiaikamarkkinoista jäi innostus ja uteliaisuus kokea lisää - melkein tekisi mieli lähteä elokuussa Hämeenlinnaan vastaavanlaiseen tapahtumaan. Tällainen historialarppaus herättää monenlaisia mietteitä (aina en ihan täysin ymmärrä, miksi joku hurahtaa juuri keskiaikaan niin totaalisesti), mutta näillä markkinoilla oli niin hyväntuulinen ja leppoisa meininki, että juuri nyt mietteet ovat vahvasti myönteisiä.

Oletteko te käyneet keskiaikamarkkinoilla? Mitä piditte? 

Matkalla Suomessa: Mustion linna

Pienestä pitäen olen automatkaillut kesäisin paljon vanhempieni kanssa, mutta vasta viime vuosina olen toden teolla oppinut arvostamaan kotimaanmatkailua ja tajunnut, että Suomestakin löytyy paljon kiinnostavia paikkoja, historiaa ja kulttuuria - aina ei siis todellakaan tarvitse lähteä ulkomaille asti (vaikka toki sekin on ihanaa ja eri tavalla avartavaa). Nykyään teen mielelläni niin yksin kuin läheisten kanssa pieniä ja isompia retkiä erilaisiin kotimaan kohteisiin. Viime viikolla matkattiin isäpapan kanssa melko pitkien mutkien kautta Tampereelta Turkuun ja takaisin, ja piipahdettiin monissa minulle aivan uusissa paikoissa. Yksi pysähdyspaikka oli läntisellä Uudellamaalla (taipuuko se oikeasti noin?) sijaitseva Mustion linna - tai lähinnä linnan upea puisto, sillä tiukan aikataulun vuoksi päätimme jättää sisätiloihin tutustumisen väliin. Autossa istumisen jälkeen oli muutenkin ihanaa vain kierrellä rauhassa tutustumassa kartanoa ympäröivään puistoon, joka on ehdottomasti hienoimpia mitä olen Suomessa nähnyt.

Mustion linna on vuosina 1783-1792 rakennettu kartano, joka on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Tyylisuunnaltaan se edustaa siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin. Nykypäivänä kartanossa ja sen pihapiirissä on museon lisäksi majoitus- sekä kokoustiloja ja ravintola (ja näyttipä olevan myös kesäteatteria tarjolla). Voisin kuvitella, että aika miellyttävä miljöö yöpyä matkan varrella tai viettää pieni rentouttava lepoloma! Melkein alkoi harmittaa, että olimme matkalla Turkuun, eikä suunnitelmissa ollut yöpyä matkan varrella tällä kertaa. 

Kartanoa ympäröi tosiaan upea puisto, joka on alun perin rakennettu barokkityyliin 1700-luvulla mutta muutettu englantilaistyyliseksi puistoksi 1800-luvun lopulla. Puistossa on monenlaisia kiinnostavia ja herttaisia yksityiskohtia, kuten patsaita, huvimajoja, siltoja, lummepolku sekä tietysti upeita suuria puita. Aivan puiston ja linnan läheisyydessä on myös Mustion ruukkikylä, jonka historia ulottuu aina 1500-luvulle asti. Itse en ole kovin innokkaasti Suomen kartanoita kierrellyt (muistan sen olleen aikamoista pakkopullaa joskus lapsena), eikä nytkään varsinaisesti harmittanut, että linnan sisätilat jäivät katsastamatta. Vielä en nimittäin ole siinä pisteessä, että jaksaisin hirveästi innostua vanhojen (tyylikkäidenkään) huonekalujen ihmettelemisestä - sitä paitsi ehkä niitä on tullut nähtyä erinäisillä reissuilla jo ihan riittävästi. Kauniit puistot ja puutarhat sen sijaan ihastuttavat kovastikin, ja Mustion linnan puistossa olisi voinut hengailla vaikka koko päivän, jos sellaiseen ylellisyyteen olisi ollut aikaa. Piknikit jäivät toiseen kertaan, mutta onneksi ehdimme kuitenkin tehdä perusteellisen kierroksen puistossa ja sadekuuron yllättäessä viettää lepohetken kartanon sivurakennuksen kahvilassa. 

Nyt parin kotona Tampereella vietetyn päivän jälkeen matka jatkuu taas kohti uusia kohteita ja sitten pohjoisen kotia. On tämä reissaaminen ja kulttuurista nauttiminen vaan rentouttavaa puuhaa! Eikä edes kesäsateet pahemmin haittaa - itse asiassa sadepäivinä on ihan parasta esimerkiksi kierrellä museoita...