Antiikin aarteita: Sapfon runous

Lukiossa eräs kaverini intoili kovasti Sapfon runoista - käsittääkseni paljolti siksi, että Kreikassa joskus 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua elänyt ja vaikuttanut naisrunoilija on kirjallisuuden historiassa aikamoinen harvinaisuus (ja vieläpä sellainen, jota voi olla kiusaus pitää jonkinlaisena esifeministinä). Lisäksi siitä, kuka ja millainen nainen Sapfo oikeastaan oli, ei ole kovinkaan paljon tietoa vaan lähinnä ajatuksia ja tulkintoja, ja sellainenhan totta kai usein lisää henkilön kiehtovuutta. Luin jo silloin vuosia sitten uteliaana muutamia pätkiä Sapfon runoista, jotka eivät epämääräisyydessään tehneet vaikutusta: runoilijalta ei nimittäin ole säilynyt juuri lainkaan kokonaisia runoja vaan lähinnä niiden katkelmia, joten kokonaisvaikutelma jää helposti lukijalle irrallisen tuntuiseksi. Viime aikoina vahvistuneen antiikki-innostukseni inspiroimana päätin kuitenkin tarttua uudelleen Sapfon runouteen, tällä kertaa hieman perusteellisemmin, ja lainasin kirjastosta Iltatähti, häälaulu -nimisen kokoelman, josta löytyvät kaikki Sapfon säilyneet tekstit Pentti Saarikosken (melko moderneina) suomennoksina.  Kokoelma oli sikäli helposti lähestyttävä, että suppeutensa takia sen lukaisi helposti yhdeltä istumalta; teoksessa on sivuja vain vähän päälle sata, ja suurin osa tekstistä on hyvin lyhyitä katkelmia, kuten:


"En tiedä
mitä tehdä Mieleni on kahtia"

"Rakkaus ravisteli
minua
Tuuli vuorilla raastaa tammipuita"

"Jos rakastat minua
etsi nuorempi
minä en sietäisi asua kanssasi
koska olen sinua vanhempi"

"musta väsymys silmät yöllä"

"Mihin vertaisin sinua sulhanen?
Sinä olet kuin solakka puu"

"olen aina toivonut
että sinä saisit kokea ilon"


Valtaosa Sapfon säilyneistä teksteistä käsittelee rakkautta ja ihmissuhteita. Monet runoista on suunnattu naisille, mikä on luonut Sapfolle maineen lesbona (itse sanakin periytyy runoilijan Lesbos-kotisaaresta). Ja saattoihan hän ollakin - joidenkin mukaan Sapfon pitämässä nuorten naisten koulussa naistenväliset rakkaussuhteet vähän niinkuin kuuluivat asiaan. Kuitenkin välittömien tunneilmaisujen sijasta suurin osa hänen runoistaan on tiettävästi hääjuhlissa esitettäviä lauluja. Vaikka Saarikosken suomennosten lukeminen oli paikoin nautinnollista ja mielenkiintoista, tuli lukiessa väistämättä sellainen fiilis, että Sapfon tunnettuus vielä nykypäivänäkin ei olisi niinkään itse runokatkelmien vaan henkilön kiinnostavuuden ansiota. Tietysti runojen arvioiminen pelkkien käännettyjen katkelmien perusteella on aina vaikeaa, ja harmittelenkin kovasti sitä, ettei itseltäni (ainakaan vielä) löydy taitoa lukea antiikin tekstejä alkukielillä. Sapfon runoja lukiessa ei voi olla harmittelematta sitä, miten vähän niistä on meille säilynyt - monet katkelmat ovat kerta kaikkiaan niin lyhyitä, ettei niistä saa kunnolla otetta. Toisaalta jotkut hyvin pelkistetyt katkelmat, joista kuitenkin välittyy jonkinlainen idea, muistuttavat jännittävällä tavalla huomattavasti modernimpaa runoutta. Niin kiinnostavia ja omalla tavallaan kauniita kuin osa pätkistä onkin, en välttämättä suosittele aloittamaan antiikin kirjallisuuteen tutustumista Sapfosta (vaan mieluummin jostain paremmin säilyneistä lähteistä - niistä ehkä lisää myöhemmin, olen nimittäin lukenut viime kuukausina paljon antiikin kirjallisuutta). Jos muinaisen naisrunoilijan kiehtova maailma ja antiikki ylipäätään kuitenkin kiinnostelevat, kannattaa toki vilkaista näitäkin (ja jotkuthan toki innostuvat kovastikin Sapfosta) :)