Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Luin Mia Kankimäen kirjan nimeltä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013) ensimmäistä kertaa jo viime joululomalla, ja jo silloin teki mieli kehua sitä jokaiselle vastaantulijalle. En vain millään löytänyt oikeita sanoja, niin kuin usein käy niiden kirjojen kohdalla, joista on todella pitänyt. Nyt luin kirjan uudelleen (minä joka nykyään todella harvoin uusintaluen mitään, varsinkaan näin lyhyen ajan sisään!), pidin siitä aivan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla, ja ehkä nyt on siis aika suositella kirjaa teillekin, jos siis ette ole vielä siihen ehtineet tarttua.

Asioita on jonkinlainen sekoitus päiväkirjaa, matkakertomusta, japanilaisesta kulttuurihistoriasta kertovaa tietokirjaa ja elämänmuutostarinaa. Muutosta kaipaava Kankimäki jättää päivätyönsä ja lähtee Japaniin etsimään tietoa tuhat vuotta sitten eläneestä hovinaisesta ja kirjailijasta Sei Shonagonista, jonka kirjoittamiin listoihin hän on erityisesti ihastunut. Ennen kirjan lukemista en ollut koskaan kuullutkaan moisesta muinaisesta kirjailijattaresta enkä tiennyt juuri mitään Japanin historiasta, ja ehkä juuri sen takia kirja imaisikin mukaansa niin tehokkaasti - äärettömän virkistävää lukea joskus täysin vieraasta aiheesta! Asioita sisältää paljon kiinnostavaa tietoa, mutta sen suurin anti on mielestäni ehdottomasti Kankimäen kokemuksissa, ajatuksissa ja suhteessa tutkimaansa kirjailijaan ja koko japanilaiseen kulttuuriin. Teksti on omakohtaista, realistista ja silti samalla runollista - ja ennen kaikkea Kankimäki onnistuu kuvaamaan loistavasti pienten asioiden viehätystä, kauneuden hurmaantumista ja toisaalta myös melankoliaa ja epävarmuutta (niin kirjoitusprosessin kuin kaikenlaisten elämän valintojen suhteen). Minussa on kytenyt jo aiemminkin varovainen kiinnostus japanilaista kulttuuria kohtaan, mutta olen melko varma, että tämä kirja onnistuu herättämään Japani-matkakuumeen melkein kenessä tahansa (ainakin, jos on yhtään perso historialle, kauneudelle ja runoudelle).

Tiedättehän, miten ihanaa on löytää kirjoja, joiden kirjoittajaan (tai kertojaan) tuntee suurta hengenheimolaisuutta ja sympatiaa? Kirjoja, joiden lukemisen jälkeen maailma näyttää ja tuntuu taas paljon kauniimmalta ja kiehtovammalta? Minulle Asioita oli sellainen, juuri oikea kirja tähän elämäntilanteeseen ja tämänhetkisiin ajatuksiin (terveisin paatunut esteetikko ja melankolinen haahuilija).

Ja niin, kukapa meistä ei rakastaisi listoja, joita sekä Sei Shonagon että hänen jäljissään Kankimäki viljelevät kirjoissaan ahkerasti. Miten ihanaa joskus onkaan tiivistää suuriakin asioita lyhyisiin listoihin tai yksinkertaisiin runoihin! Yksi tämän kirjan sivuvaikutuksista (Japani-kuumeen lisäksi) oli tietysti se, että nyt tekisi mieli itsekin kirjoittaa listoja ja ehkä vähän tanka-runojakin vähän kaikesta. Onneksi mikään ei estä tekemästä niin, kun kerran lomalla ollaan... :)