Taidetta Tampereella: Piirustusdialogi & Maiju Heikkilä

Viime viikolla taiteesta kiinnostunut kaverini oli kyläilemässä luonani täällä Tampereella, ja muun turistipuuhailun ja kaupunkiin tutustumisen ohella täytyi siis tietysti myös tutustua hieman paikalliseen taidetarjontaan. Kohteeksi valikoitui sympaattinen Taidekeskus Mältinranta, jossa oli tällä kertaa esillä Maiju Heikkilän maalauksia sekä kuuden kuvataiteilijan yhteistyöteos Piirustusdialogi (molemmat näyttelyt ovat valitettavasti ehtineet jo päättyä). Kummastakaan en tiennyt etukäteen mitään, mutta sehän onkin usein mitä parhain tila taiteen lähestymiseen - eipähän ole ainakaan ennakko-oletuksia!

Piirustusdialogi sai alkunsa Kaija Papun ideasta käydä piirtämällä vuoropuhelua kuvataiteilijaystäviensä Noora Federleyn, Arsi Fennican, Emilia Mäkelän, Ville Pirisen ja Sanni Sepän kanssa. Papu piirsi jokaisen taiteilijan kanssa vuorotellen, ja kustakin piirustuksesta syntyneet assosiaatiot toimivat inspiraation lähteenä seuraavaa piirrosta varten. Tästä syntyi viisi mielleyhtymästä toiseen poukkoilevaa piirrossarjaa. Teos oli todella mielenkiintoinen: sen lisäksi, että mukana oli hyvin monentyylisiä piirroksia eri taiteilijoilta, oli jännittävää seurata assosiaatioiden ketjua ja miettiä, mitäköhän ihmettä taiteilijoiden päässä on piirtäessä liikkunut - osa mielleyhtymistä oli toki melko ilmeisiä, mutta mukaan mahtui myös paljon yllättäviä yhteyksiä. Ja enpä voinut olla ajattelematta, että tätä ideaa olisi älyttömän kiehtovaa joskus kokeilla omien piirtäjäkavereiden kanssa!

Näyttelytilan toisen huoneen täytti Maiju Heikkilän näyttely nimeltä Ihmisen pelko, joka koostui mustavalkoisista tussipiirroksista ja maalauksista. Infon mukaan teokset tutkivat näkymättömiä rajoja ja muureja niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin välillä, ja ihmiskuvaukset tarkastelevat, kuinka ihminen kohtaa ja näkee toisen pelon kautta ja kuinka pelon rakenteet syntyvät. Pidin Heikkilän teosten estetiikasta todella paljon, olenhan yleensäkin dramatiikan, mustavalkoisuuden ja ihmisaiheiden ystävä. Teosten tunnelma oli paikoin ahdistava, paikoin rauhoittava, mutta ahdistavia tuntemuksiakin herättäneet teokset olivat yksinkertaisesti kauniita - ja kauneuden ja häiritsevyyden yhdistelmä on aina yhtä kiehtova.