Ei sitä ehkä ihan äkkiä uskoisi, että joku lähtee eteläisemmästä Suomesta kulttuurilomalle Ouluun. Itse olen tuosta pohjoisesta rannikkokaupungista kotoisin ja käyn siellä muutenkin, mutta tämän visiitin ajankohta oli kuitenkin suunniteltu kulttuuritapahtumien mukaan: käynnissä ovat nimittäin Oulun juhlaviikot, joihin liittyy jos jonkinlaista ohjelmaa. Itseäni kiinnostivat erityisesti sanataidetapahtuma Oulun Muusajuhlat sekä kamarimusiikkifestivaali Oulunsalo Soi, joita molempia on vietetty tällä viikolla monen päivän ajan. Nyt kolmattatoista kertaa pidetyt Muusajuhlat ovat oululaisen Huutomerkki ry:n järjestämä poikkitaiteellinen sanataidefestivaali, jonka ohjelmistoon kuuluu vähän kaikenlaista sanailuun ja vähän muihinkin taiteenlajeihin liittyvää: itse esimerkiksi osallistuin tällä kertaa tilaisuuteen, jossa keskusteltiin Lauri Viidasta ja esitettiin eri tyyleillä hänen runojaan, pariin kirjakeskusteluun kirjastossa, Muusaklubille (runoilijoita esittämässä runojaan, musisointia, keskustelua ja paikallisten "kulttuuri-ihmisten" tarkkailua, totta kai) sekä puistopiknikille, jossa oli runoesitysten lisäksi myös mm. humoristista äijäbalettia. Sanoisin, että melko inspiroiva kokonaisuus - päällimmäiseksi nimittäin jäi ihailu ja kunnioitus näitä ihmisiä kohtaan, jotka reteän häpeämättömästi harrastavat tai tekevät työkseen kuka mitäkin kulttuuriin ja taiteeseen liittyvää (ja moni tietysti vähän sitä sun tätä).
Oulunsalo Soi -festivaali puolestaan on nyt 19. kertaa järjestetty kamarimusiikkitapahtuma, jonka taiteellisena johtajana toimii Oulun kupeesta Kiimingistä lähtöisin oleva mezzosopraano ja viulisti Virpi Räisänen. Tapahtumaan sisältyi tänä vuonna kymmenen konserttia, joita järjestettiin myös Oulun keskustan ulkopuolella - itsekin vääntäydyin yhteen oikein miellyttävään konserttiin kivikausikeskus Kierikkiin, joka sijaitsee Oulun kaupungin perimmäisessä nurkassa Yli-Iissä. Oulunsalo Soi -festivaalilla erityisesti barokkimusiikki oli tälläkin kertaa suuressa roolissa, mikä allekirjoittaneelle toki sopi paremmin kuin hyvin: olenko muistanutkaan kertoa, että niin paljon kuin muutenkin klassisesta musiikista pidän, barokkimusiikki miellyttää korviani aivan erityisen paljon? Tällä kertaa kävin kolmessa konsertissa, joista ensimmäinen oli festivaalin avajaiskonsertti nimeltä Riemuhuuto Oulun tuomiokirkossa. Ensiluokkaisia esiintyjiä ei käy moittiminen, erityisesti vaikutuksen tekivät nuori sopraano Suvi Väyrynen ja bassobaritoni Jussi Juola, mutta ohjelmisto tuntui kuoro- ja harppuosuuksineen hieman unettavalta. Tämän myöntäminen toki hieman vaivaa omaatuntoa, olihan harppuakin soittamassa brittiläinen Andrew Lawrence-King, joka kuulemma on yksi maailman parhaista harpisteista. No, aina voi panna vähän sen piikkiin, että olen selvästi enemmän subjektiivinen fiilistelijä kuin asiantuntija, ja tällä kertaa olisin kaivannut hieman menevämpää ohjelmakokonaisuutta (Bachin kantaatteja tosin oli ilo kuunnella!).
Avajaiskonsertista hipsimme lähes suoraan yhteistyössä Muusajuhlien kanssa toteutettuun Tähdet tähdet -nimiseen tilaisuuteen, joka olikin luonteeltaan vähän erilainen: ohjelmassa oli musiikin lisäksi kirjailija-kuvataiteilija Hannu Väisäsen ja tähtitieteilijä Esko Valtaojan keskustelua taiteesta ja muusta asiaan kuuluvasta. Kuten arvata saattaa, tällaisissa tilaisuuksissa keskustelu harvemmin kohoaa kovin korkealentoisiin sfääreihin. Niin hyviä ja hauskoja puhujia kuin sekä Väisänen että Valtaoja (joka tuntuu kelpaavan puhujaksi lähes mihin tahansa tilaisuuteen nykyisin) ovat, keskustelu tuntui jäävän valitettavan pintapuoliseksi - ainakin siis minun mielestäni, joka keskustelisin taiteesta, kirjallisuudesta ja tieteestä loputtomiin. Hauska ja viihdyttävä ilta joka tapauksessa, ja musiikkiesityksetkin tarjosivat hieman enemmän ihmeteltävää kuin avajaiskonsertissa: erityisesti mieleen jäi huikean taitavan Bram van Sambeekin fagottinumero.
Oulunsalo Soi -festivaali huipentui meikäläisen osalta eilen viihteellisempään Kierikki kiehuu -konserttiin, jossa musisointi lipsahteli kivasti paikoitellen myös kansanmusiikin ja hilpeän tarinankerronnan puolelle. Myös kirjailijana ja kuvataiteilijana tunnettu oululaislähtöinen Hannu Väisänen pääsi esittelemään melko omintakeisia laulunlahjojaan niin soolona kuin yhdessä upeaäänisen Virpi Räisäsen kanssa. Varsin yllätyksellinen ja viihdyttävä ilta siis, menevää ja monipuolista musiikkia ja ennen kaikkea hyvä fiilis!
Tänä kesänä kulttuurikokemukseni ovat painottuneet enemmän kuvataiteeseen ja museoihin kuin musiikkiin tai muuhun esittävään taiteeseen, joten tämä tiivis kulttuuriviikko Oulussa tuli todellakin tarpeeseen. Sain taas huomata, miten innostavaa on käydä kokemassa erilaisia ja yllätyksellisiäkin asioita: nyt nimittäin oma pääkin pursuilee ideoita ja intoa - tekisi mieli piirtää, maalata, musisoida, juosta tapahtumissa ahkerasti jatkossakin ja myös kirjoittaa niistä. Onneksi (potentiaalisesti) kiinnostavia kulttuuritapahtumia on jo muutamia merkittynä kalenteriin, seuraavana kotikaupunkini Oulun Taiteiden yö ensi torstaina eli 18.8.
Tämänkertaisista taidepläjäyksistä päällimmäisenä jäi mieleen tärkeä ja minuun kovaa kolahtava havainto siitä, miten hurjan hienoa ja arvostettavaa monipuolisuus ja laaja-alainen sivistys on - varsinkin luovilla aloilla, mutta usein muuallakin. Toki usein alansa huipulle pääseminen vaatii yhteen asiaan keskittymistä ja tiukkaa panostamista, mutta kummasti löytyy näitä Hannu Väisäsen kaltaisia kiinnostavia ja lahjakkaita monitaiteilijoitakin. Ehkä laaja-alaisuus vetoaa minuun paljolti myös henkilökohtaisista syistä, sillä olen itse kiinnostunut aivan liian monesta asiasta, jotta voisin keskittää kaiken tarmoni yhden jutun harjoittelemiseen. Ja ehkäpä juuri siksi mieluummin kirjoitan ja puhun taiteesta kuin teen sitä itse kovin kunnianhimoisesti ;)
Oulunsalo Soi -festivaali puolestaan on nyt 19. kertaa järjestetty kamarimusiikkitapahtuma, jonka taiteellisena johtajana toimii Oulun kupeesta Kiimingistä lähtöisin oleva mezzosopraano ja viulisti Virpi Räisänen. Tapahtumaan sisältyi tänä vuonna kymmenen konserttia, joita järjestettiin myös Oulun keskustan ulkopuolella - itsekin vääntäydyin yhteen oikein miellyttävään konserttiin kivikausikeskus Kierikkiin, joka sijaitsee Oulun kaupungin perimmäisessä nurkassa Yli-Iissä. Oulunsalo Soi -festivaalilla erityisesti barokkimusiikki oli tälläkin kertaa suuressa roolissa, mikä allekirjoittaneelle toki sopi paremmin kuin hyvin: olenko muistanutkaan kertoa, että niin paljon kuin muutenkin klassisesta musiikista pidän, barokkimusiikki miellyttää korviani aivan erityisen paljon? Tällä kertaa kävin kolmessa konsertissa, joista ensimmäinen oli festivaalin avajaiskonsertti nimeltä Riemuhuuto Oulun tuomiokirkossa. Ensiluokkaisia esiintyjiä ei käy moittiminen, erityisesti vaikutuksen tekivät nuori sopraano Suvi Väyrynen ja bassobaritoni Jussi Juola, mutta ohjelmisto tuntui kuoro- ja harppuosuuksineen hieman unettavalta. Tämän myöntäminen toki hieman vaivaa omaatuntoa, olihan harppuakin soittamassa brittiläinen Andrew Lawrence-King, joka kuulemma on yksi maailman parhaista harpisteista. No, aina voi panna vähän sen piikkiin, että olen selvästi enemmän subjektiivinen fiilistelijä kuin asiantuntija, ja tällä kertaa olisin kaivannut hieman menevämpää ohjelmakokonaisuutta (Bachin kantaatteja tosin oli ilo kuunnella!).
Avajaiskonsertista hipsimme lähes suoraan yhteistyössä Muusajuhlien kanssa toteutettuun Tähdet tähdet -nimiseen tilaisuuteen, joka olikin luonteeltaan vähän erilainen: ohjelmassa oli musiikin lisäksi kirjailija-kuvataiteilija Hannu Väisäsen ja tähtitieteilijä Esko Valtaojan keskustelua taiteesta ja muusta asiaan kuuluvasta. Kuten arvata saattaa, tällaisissa tilaisuuksissa keskustelu harvemmin kohoaa kovin korkealentoisiin sfääreihin. Niin hyviä ja hauskoja puhujia kuin sekä Väisänen että Valtaoja (joka tuntuu kelpaavan puhujaksi lähes mihin tahansa tilaisuuteen nykyisin) ovat, keskustelu tuntui jäävän valitettavan pintapuoliseksi - ainakin siis minun mielestäni, joka keskustelisin taiteesta, kirjallisuudesta ja tieteestä loputtomiin. Hauska ja viihdyttävä ilta joka tapauksessa, ja musiikkiesityksetkin tarjosivat hieman enemmän ihmeteltävää kuin avajaiskonsertissa: erityisesti mieleen jäi huikean taitavan Bram van Sambeekin fagottinumero.
Oulunsalo Soi -festivaali huipentui meikäläisen osalta eilen viihteellisempään Kierikki kiehuu -konserttiin, jossa musisointi lipsahteli kivasti paikoitellen myös kansanmusiikin ja hilpeän tarinankerronnan puolelle. Myös kirjailijana ja kuvataiteilijana tunnettu oululaislähtöinen Hannu Väisänen pääsi esittelemään melko omintakeisia laulunlahjojaan niin soolona kuin yhdessä upeaäänisen Virpi Räisäsen kanssa. Varsin yllätyksellinen ja viihdyttävä ilta siis, menevää ja monipuolista musiikkia ja ennen kaikkea hyvä fiilis!
Tänä kesänä kulttuurikokemukseni ovat painottuneet enemmän kuvataiteeseen ja museoihin kuin musiikkiin tai muuhun esittävään taiteeseen, joten tämä tiivis kulttuuriviikko Oulussa tuli todellakin tarpeeseen. Sain taas huomata, miten innostavaa on käydä kokemassa erilaisia ja yllätyksellisiäkin asioita: nyt nimittäin oma pääkin pursuilee ideoita ja intoa - tekisi mieli piirtää, maalata, musisoida, juosta tapahtumissa ahkerasti jatkossakin ja myös kirjoittaa niistä. Onneksi (potentiaalisesti) kiinnostavia kulttuuritapahtumia on jo muutamia merkittynä kalenteriin, seuraavana kotikaupunkini Oulun Taiteiden yö ensi torstaina eli 18.8.
Tämänkertaisista taidepläjäyksistä päällimmäisenä jäi mieleen tärkeä ja minuun kovaa kolahtava havainto siitä, miten hurjan hienoa ja arvostettavaa monipuolisuus ja laaja-alainen sivistys on - varsinkin luovilla aloilla, mutta usein muuallakin. Toki usein alansa huipulle pääseminen vaatii yhteen asiaan keskittymistä ja tiukkaa panostamista, mutta kummasti löytyy näitä Hannu Väisäsen kaltaisia kiinnostavia ja lahjakkaita monitaiteilijoitakin. Ehkä laaja-alaisuus vetoaa minuun paljolti myös henkilökohtaisista syistä, sillä olen itse kiinnostunut aivan liian monesta asiasta, jotta voisin keskittää kaiken tarmoni yhden jutun harjoittelemiseen. Ja ehkäpä juuri siksi mieluummin kirjoitan ja puhun taiteesta kuin teen sitä itse kovin kunnianhimoisesti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti