Joululoma on monille ennen kaikkea kotioloissa rentoutumisen aikaa. Siihen kuuluu toki keskeisenä osana yhdessäolo läheisten kanssa, mutta en taida olla läheskään ainoa, jonka joululomaan kuuluu myös tarinoihin uppoutuminen: siis mukaansatempaavat kirjat, tv-sarjat ja elokuvat. Niin ihania kuin joululeffat ovatkin, välillä kaipaa muutakin, ja siksipä ajattelin vinkata teille muutamasta sarjasta, joita olen viime aikoina tuijottanut oikein urakalla, ja joiden parissa voisi lomallakin viihtyä. Mitään uutuuksia kaikki eivät todellakaan ole, ja täytynee tunnustaa, että oma tv-sarjasivistykseni on valitettavan heikkoa, ja kuljen usein enemmän tai vähemmän jälkijunassa näissä jutuissa.
1. Gilmoren tytöt
Tämän varmaan melkein kaikki ovatkin jo nähneet, ja meikäläistä ihan hävetti, että tutustuin Gilmoren tyttöihin vasta tänä syksynä - mutta tykästyin kovasti! Katsoin kaikki jaksot läpi loppukesän ja alkusyksyn aikana, ihan mahtava ja tunnelmallinen lohtusarja, juuri sopivan hauska ja kepeä muttei silti aivoton. Sattui vielä niin mukavasti, että vähän sen jälkeen, kun olin päässyt alkuperäisen sarjan loppuun, ilmestyivät uudet jaksot, joihin tosin en ihastunut aivan yhtä varauksettomasti kuin vanhoihin jaksoihin. Mutta sen verran hurahdin sarjaan, että melkein tekisi mieli aloittaa saman tien alusta - niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, kun ottaa huomioon, miten paljon muitakin kiehtovia asioita maailmassa on! Olen aika varma siitä, että tämä tulee olemaan niitä sarjoja, joiden pariin palaan, kun kaipaan elämääni jotain sympaattista, lämminhenkistä ja turvallista.
2. Rita
Tämä tanskalainen draamakomedia kertoo nelikymppisestä Ritasta, joka on peruskoulun opettaja ja yksinhuoltaja, joka ei juuri välitä esimerkiksi koulun sääntöjen kaltaisista sovinnaisuuksista, vaan hoitaa omat, perheensä ja oppilaidensa asiat omalla persoonallisella tavallaan. Tanskassa sarja on alkanut 2012, ja Suomessa sitä esitti Yle Teema tämän vuoden alussa, jolloin itsekin siihen tutustuin ja tykästyin. Vastikään huomasin ilokseni, että Netflixistä löytyy myös sarjan kolmas tuotantokausi, jota en ole vielä nähnyt, joten löytyipä kivasti uutta katseltavaa joululomalle. Jostain syystä olen usein pitänyt kovasti koulu- tai yliopistomaailmaan sijoittuvista tarinoista - ehkä siksi, että itse olen aina pitänyt opiskelusta niin paljon, ja tietysti ympäristö on varsin tuttu, jotan samastuminen on monesti helppoa.
3. Master of None
Master of None on vuonna 2015 Netflixissä julkaistu amerikkalainen draamakomedia, jonka ovat luoneet Aziz Ansari ja Alan Yang. Koomikkona tunnettu Ansari näyttelee myös sarjan pääroolia, kolmekymppistä intianamerikkalaista näyttelijää Deviä, joka yrittää sitkeästi luoda uraa New Yorkissa. Sarja on hauska mutta kuvaa myös mielestäni aika oivaltavasti keskiluokkaisten nuorten aikuisten itsensä etsintää, rakkaussotkuja, ystävyyttä ja vähän perhe- ja työelämääkin. Eteenpäin kulkevasta juonesta huolimatta jokainen jakso on myös tavallaan itsenäinen kokonaisuutensa, joka keskittyy johonkin tiettyyn teemaan. Toimii, ja huumorista ja kepeydestä huolimatta sarjassa käsitellään myös "ihan oikeita asioita", kuten suhteita omiin vanhempiin, rasismia ja parisuhdepulmia.
Master of None on vuonna 2015 Netflixissä julkaistu amerikkalainen draamakomedia, jonka ovat luoneet Aziz Ansari ja Alan Yang. Koomikkona tunnettu Ansari näyttelee myös sarjan pääroolia, kolmekymppistä intianamerikkalaista näyttelijää Deviä, joka yrittää sitkeästi luoda uraa New Yorkissa. Sarja on hauska mutta kuvaa myös mielestäni aika oivaltavasti keskiluokkaisten nuorten aikuisten itsensä etsintää, rakkaussotkuja, ystävyyttä ja vähän perhe- ja työelämääkin. Eteenpäin kulkevasta juonesta huolimatta jokainen jakso on myös tavallaan itsenäinen kokonaisuutensa, joka keskittyy johonkin tiettyyn teemaan. Toimii, ja huumorista ja kepeydestä huolimatta sarjassa käsitellään myös "ihan oikeita asioita", kuten suhteita omiin vanhempiin, rasismia ja parisuhdepulmia.
4. Please Like Me
Tässä on itse asiassa hyvin paljon samaa kuin edellisessä: kyseessä on taaskin koomikon, Josh Thomasin, kirjoittama ja tähdittämä draamakomedia, jossa käsitellään tosielämän ongelmia huumorin sävyttäminä. Päähenkilö Josh on parikymppinen nuorimies, joka pitkästä parisuhteesta erottuaan toteaa olevansa homo (minkä kaikki muut tuntuvat tienneen ennen kuin hän itse). Joshin ja hänen ystäviensä lisäksi keskeisessä roolissa ovat hänen perheensä, mielenterveysongelmista kärsivä äiti, tiukkapipoinen mutta loppupeleissä aika hulvaton Peg-täti sekä isä uusine vaimoineen. Jotenkin ilahduttavan raikasta, että sarjassa käsitellään mielenterveysongelmia mielestäni melko realistiseen ja hyväksyvään sävyyn, mikä on aina tervetullutta, liittyyhän niihin monenlaisia ennakkoluuloja edelleen. Vakavista teemoista huolimatta tämä on Master of Nonen tapaan hyväntuulinen ja hauska sarja, ja päähenkilö Josh on kyllä tosi herttainen ja symppis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti