Savonlinna 2015: Boris Godunov

Tänä kesänä saimme isäni kanssa vihdoin raahattua itsemme ensimmäistä kertaa Savonlinnan oopperajuhlille - jokin siinä on tuntunut aina niin kumman vaivalloiselta, jos on Oulusta asti liikkeellä :D Onneksi oopperamatkailun voi aina yhdistää muuhunkin reissailuun, ja niinpä Savonlinnan visiittimme ympärille rakentui lopulta yli viikon mittainen (ja erittäin mielenkiintoinen ja antoisa) Itä-Suomen kierros. Oopperajuhlilla kävimme katsomassa kaksi varsin mainiota esitystä. Toinen oli Tosca (siitä varmasti myöhemmin), toinen Boris Godunov, josta ajattelin tällä kertaa hieman kirjoitella fiiliksiäni ylös.

Boris Godunov on venäläisen Modest Musorgskin säveltämä ja vuonna 1874 ensi-iltansa saanut teos, joka perustuu Aleksandr Pushkinin näytelmään (ylläri - mikäpä vanha venäläinen ooppera ei perustuisi rakastetun Pushkinin teksteihin?). Tiivistetysti ooppera käsittelee vallan tavoittelua ja vaikutusta ihmiseen - kiinnostavaa, että kerrankin siis tarinan keskiössä on jokin muu teema kuin romanttinen rakkaus, jota valtaosa oopperoista (ja aika iso osa kaikesta taiteesta ylipäätään) ruotii milloin mistäkin näköulmasta! Boris Godunov perustuu todellisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin 1500-1600-lukujen taitteen Venäjällä. Ooppera kertoo lyhyesti sanottuna Godunovin lyhyehkön tsaarinuran alusta, haasteista ja lopulta tuhosta. Musorgskin oopperasta on olemassa useampia eri versioita, joista Savonlinnassa esitetty versio oli lyhyempi kuin eräs aiemmin näkemäni (kesti tämäkin väliaikoineen päälle kolme tuntia toki). Aiempi käsitykseni oopperasta ei ollut suoraan sanottuna kovinkaan positiivinen: muistikuvani oli pääpiirteissään se, että kyseessä olisi niin musiikin kuin juonen osalta aika pitkästyttävä teos. Kannatti kuitenkin antaa oopperalle uusi mahdollisuus, sillä Savonlinnassa esitetty lyhyempi ja juoneltaan hieman vähemmän rönsyilevä versio oli helpommin lähestyttävä - puhumattakaan tietysti hienoista laulajista ja tyyliin sopivasta linnamiljööstä.

Savonlinnassa Boris Godunovin nimiroolia lauloi Matti Salminen ja orkesteria johti Leif Segerstam, joten jo etukäteen uskalsi luottaa siihen, että suomalaisen klasarin huippunimien käsissä teos on varmasti ihan hyvissä käsissä. Ja olikin - Salminen paitsi lauloi upeasti, myös tulkitsi iäkkään ja heikkenevän tsaarin roolin todella uskottavasti ja koskettavasti (mikä ei toki ole mikään ihme, onhan hän laulanut roolia lukemattomia kertoja). Vallantavoittelija vale-Dimitrin roolin laulanut tenori Mika Pohjonen sen sijaan ei vieläkään tehnyt kovin kummoista vaikutusta, eikä hänen roolinsa tässä versiossa kovin suuri ollutkaan. Muiden roolien laulajista on vaikea ainakaan tällaisen maallikon keksiä moitittavaa: Salmisen lisäksi erityisesti mieleen jäivät Pimen-munkkia esittänyt Taras Stonda ja valtiomies Shuiskin roolin laulanut Christian Juslin.

Oopperajuhlien nettisivuilla kuvaillaan, että Musorgskin musiikki on "venäläisyyden ydintä, yhtä aikaa dramaattista ja kaunista". Itselleni Boris Godunov ei ollut musiikillista rakkautta ensi silmäyksellä, vaan pikemminkin musiikki vaati vähän melodisempaan ja tunteilevampaan oopperaan hurahtaneelle hieman totuttelemista. Nyt musiikki ei kuitenkaan kuulostanut tylsältä, vaan oopperassa aika hurahti kuin siivillä! Yksi tämän oopperan hienouksista ovat ehdottomasti mahtipontiset (ja varsin lukuisat) kuorokohtaukset, jotka Savonlinnassakin saivat hetkittäin silmäkulmat kostumaan.
Boris Godunov ei ole niitä oopperoita, jotka olisivat täynnä melkein iskelmän tavalla kertakuulemalta mieleen jääviä hittimelodioita, mutta tunnetta, tunnelmaa ja dramatiikkaa siitäkin ehdottomasti löytyy - eli juuri niitä asioita, joita itse oopperassa rakastan. Kaiken kaikkiaan oopperasta jäi siis hyvä maku suuhun, ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä suomalaisen oopperalaulun suurmies Matti Salminen tässä koskettavassa roolissa.

 

(Kuvat Savonlinnan oopperajuhlien nettisivuilta)