Essi Renvall Oulun taidemuseossa

Viime viikonloppuna Oulussa satoi, joten ei auttanut muu kuin mennä tutustumaan paikallisen taidemuseon tämänhetkiseen tarjontaan. Taidemuseon yläkerran on vallannut kesäksi kuvanveistäjä Essi Renvallin näyttely, joka olikin oikein kiinnostava ja koskettava. Oululaissyntyinen Renvall (1911-1979) oli oman aikansa julkkistaiteilija ja median kestosuosikki - ja esimerkki siitä, että nainen saattoi jo tuolloin sekä perustaa perheen että luoda menestyksellisen uran kuvanveistäjänä. Renvallin näyttelyssä on esillä hänen tuotantoaan peräti kuudenkymmenen vuoden ajalta, eli aika lailla koko hänen elämänsä ja uransa varrelta. Näyttelyssä on nostettu teemaksi erityisesti taiteilijan yhteydet synnyinkaupunkiinsa Ouluun, julkiset teokset ja vuosikymmeniä kestänyt yhteystyö kustantamo WSOY:n kanssa. WSOY:n kirjallisuussäätiön kokoelmista on lainattu näyttelyyn aikamoinen lauma kirjailijamuotokuvia, joiden joukosta löytyvät esimerkiksi Saima Harmaja, Mika Waltari ja Olavi Paavolainen. Renvall vaikuttaa itse asiassa tehneen pitkän uransa aikana melkein kaikkea mahdollista kuvanveistoon liittyvää: omakuvia, muotokuvia taiteilijoista, poliitikoista, liike-elämän vaikuttajista, lapsista, suuria julkisia teoksia... Ja piirustuksia ja maalauksiakin näyttää tuotantoon kuuluneen, niin kuin toki useimmilla kuvataiteilijoilla riippumatta siitä, mistä he ovat kaikkein tunnetuimpia. 

Omakuva egyptiläisittäin, 1966

Tyttö (Eija Hyytiäinen), 1963

Renvallin veistokset ovat tyyliltään kiinnostavia ja persoonallisia: pronssiveistoksissakin on nimittäin mukana myös värejä ja hyvinkin pieniä yksityiskohtia, kuten koruja, meikkiä ja silmäripsiä. Vaikuttaa kovasti siltä, että veistokset ovat malliensa näköisiä ja oloisia - parhaimmillaan ne ovat varsin koskettavan, elävän ja tunteikkaan oloisia, kuten vaikkapa tuo ylläolevan kuvan tyttö. Vähän haaveilija kun olen, unohduin näyttelyssä herkästi tuijottelemaan ilmeikkäitä veistoksia ja pohdiskelemaan sitä, miten haastavaa varmasti on luoda veistos, jossa on elämän ja tunteen tuntua. Minulle kaksiulotteinen kuvataide on paljon tutumpaa, sillä sen saralla minullakin on taustalla jos jonkinlaisia yritelmiä, mutta kuvanveisto on jäänyt valitettavan vieraaksi taiteenlajiksi (en kerta kaikkiaan voi sille mitään, että minulle tulevat siitä ensimmäisenä mieleen enemmän tai vähemmän aikojen saatossa kärsineet antiikin patsaat). Siksipä tähän näyttelyyn tutustuminen oli avartava ja hyvin myönteinen kokemus :) 

Erkki Tuomioja, 1951

Lintu sininen satu satujen, 1954

Renvallin näyttely on siis esillä Oulun taidemuseossa 4.9. asti. Samassa paikassa myös pari muuta kiinnostavaa näyttelyä, jotka luonnollisesti kannattaa tsekata: Marita Liulian Tanssia kameralle -näyttely esittelee mm. upeita valokuvia tanssijoista, ja Hiukkavaaraa-näyttelyssä nähdään Hiukkavaaran entisellä kasarmilla työskentelevien taiteilijoiden teoksia.