Kuvataiteen äärellä: Mark Wallinger Mäntässä

Matkan varrella teimme muutaman tunnin pysähdyksen Mänttään tutustumaan pikkukaupungin taidetarjontaan. Se todellakin yllätti positiivisesti: olin kyllä kuullut, että Mäntästä löytyy vaikka ja mitä, mutta silti tuntui yllättävältä ja vähän absurdilta, että noin pienestä paikasta löytyi hulppeahko museo täynnä kiehtovaa kuvataidetta. Serlachius-museoista tutustuimme tällä kertaa vain toiseen, Gösta-taidemuseoon, jossa on esitelty Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia jo vuodesta 1945. Museon perustana on Joenniemen vanha kartano, jossa muistan käyneeni joskus vuosia sitten, mutta aivan uutta oli kartanon yhteyteen 2014 rakennettu puinen uudisrakennus. Uudistuksen myötä museossa on alettu esitellä suomalaisten klasikkoiden lisäksi myös nykytaidetta ja teemanäyttelyitä. 

Sarja omakuvia

Tänä kesänä museossa on useita kiinnostavia näyttelyitä, mutta erityisesti mieleen jäi brittiläisen Mark Wallingerin näyttely. Vuonna 1956 syntynyt Wallinger on yksi Iso-Britannian suosituimmista taiteilijoista, ja hänen tuotantonsa on harvinaisen laaja ja monipuolinen, sillä hän on tehnyt maalausten ja veistosten lisäksi esimerkiksi videoita, performansseja ja tilataidetta. Tässä näyttelyssä on esillä yhteensä 40 maalausta, veistosta ja elokuva- ja videoteosta, joiden aihepiirit seikkailevat vähän siellä täällä, aina suhteellisuusteoriasta nykyihmisen häilyvään identiteettiin ja luokkayhteiskuntaan. Teosten keskiössä on mikäpä muu kuin ihminen ja meidän suhteemme maailmaan. Joskus tulee muuten mietittyä, että voiko ihminen ylipäätään tehdä taidetta, jossa ihminen ei olisi keskiössä - ihminen tuppaa kuitenkin aina olemaan teoksen tekijä, jonka roolia ei voi kokonaan häivyttää. 

Id-maalaus 48

Id-maalaus 29

Wallingerin töistä suurimman vaikutuksen meikäläiseen teki sarja suurikokoisia id-maalauksia, joista yllä pari esimerkkiä. Wallinger on kuulemma maalannut teokset nenä kiinni kankaassa ja kirjaimellisesti käsin, omilla käsillään ilman muita työvälineitä. Kuvat muotoutuivat muutamassa tunnissa, eikä taiteilija sallinut niihin minkäänlaisia korjauksia enää jälkikäteen. Lopputuloksena oli sarja vaikuttavia mustavalkoisia maalauksia, jotka muistuttavat paljon suositun Rorschachin musteläiskätestin kuvia. Id-nimikin viittaa juuri tiedostamattomaan, ihmisen alkukantaiseen puoleen, joka taiteessa pulpahtelee hetkittäin esiin. Maalauksia on helppo katsoa vähän samaan tyyliin kuin testistä tuttuja musteläiskiä, miettien mitä kaikkea niissä voisi nähdä - ja itse ainakin näin niissä paljonkin vähän kaikenlaista, kun katselin vähän eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Kuten musteläiskätkin, myös nämä kuvat saavat helposti katsojan huomioon kääntymään sisäänpäin, kohti omaa itseä: mitä juuri minä tässä näen, ja mitä se minusta kertoo? Toki minkä tahansa taiteen äärellä voi päätyä pohdiskelemaan tällaisia kysymyksiä, mutta veikkaisin, että monimerkitykselliset ja jokseenkin abstraktit kuvat vailla valmiiksi annettuja selityksiä rohkaisevat siihen tavallista enemmän. Toisaalta ovathan nuo myös ihan vaan yksinkertaisesti kauniita, ainakin minun silmiini. 

Id-maalausten lisäksi näyttelystä jäi vahvasti mieleen pitkä sarja Wallingerin omakuvia, joissa toistuu englannin I, minään viittaava persoonapronomini. Aika riemastuttava idea!

Mark Wallingerin näyttely siis Mäntässä 9.10.2016 asti - ja samaisessa paikassa myös paljon muuta kiehtovaa, joten suosittelen lämpimästi kesäistä taideretkeä Mänttään :)