Kansallismuseossa sivistymässä

Eilisellä Helsingin-visiitillä kävin vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa Kansallismuseossa - jo oli aikakin, olihan visiittiä suunniteltu jo varmaan pari vuotta, mutta aina oli muka ilmaantunut tärkeämpää tekemistä :D Nuorempana kuvataideintoilijana vieroksuin hieman tällaisia historiaa esitteleviä museoita, jotka tuntuivat aina olevan täynnä ties mitä vanhoja puulusikoita ja peltotyövälineitä. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta jos niitä on nähnyt jo ties kuinka monessa pikkukylän kotiseutumuseossa (joihin isäni minut mielellään raahaa edelleen, jos vain saa tilaisuuden). Ainoastaan ulkomaanmatkoilla muistakin kuin taidemuseoista tuntui löytyvän jotain oikeasti kiinnostavaa. Muutenkaan en jostain syystä ollut kouluaikoina kovin kiinnostunut Suomen menneisyydestä, vaikka historia muuten onkin aina kiehtonut. Viime vuosina on kuitenkin tullut käytyä Suomessakin jos jonkinlaisissa historiallisissa paikoissa, jotka ovat herättäneet aiempaa vahvemman uteliaisuuden myös kotimaamme menneisyyttä ja erityisestä kulttuurihistoriaa kohtaan. Tuntuu suorastaan hieman hassulta, miten kauan kesti tajuta, että Suomestakin löytyy paljon vaikka mitä vanhaa ja jännittävää.

Käsitykseni Kansallismuseosta ei ollut etukäteen kovinkaan kattava: tiesin lähinnä näyttävän kansallisromanttisen rakennuksen, jota olin ohi kulkiessani monet kerrat ihaillut. Museon perusnäyttely esittelee suomalaisten vaiheita keskiajalta 1800-luvulle. Esihistoriallinen osasto on tällä hetkellä suljettuna uuden perusnäyttelyn rakentamisen vuoksi, mikä oli kovin harmillista, sillä muinaisuudet nyt vaan kiinnostavat. Mielenkiintoista nähtävää riitti silti yllättävänkin paljon, ja museossa vierähtikin paljon enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Näyttelyyn tutustuminen oli myös mainio kertauskurssi Suomen historiaan: aika paljon sieltä löytyi koulun historiantunneilta tuttuja juttuja, jotka olin vuosien varrella ehtinyt autuaasti unohtaa. Museossa oli ihanan väljää, useimmissa huoneissa sain tutkiskella esineitä ihan itsekseni, ellei satunnainen koululaisryhmä osunut samaan tilaan mekastamaan. Henkilökuntaakaan ei pahemmin näkynyt (olivat ilmeisesti kaikki Sibelius-erikoisnäyttelyn puolella, jossa museovahteja taisi olla enemmän kuin kävijöitä sillä hetkellä), mikä oli harmi siinä mielessä, että en ole vieläkään aivan varma, löysinkö lopulta jokaiseen näyttelyhuoneeseen. Perusnäyttelyssä on esillä vähän sitä sun tätä Suomen historiaan liittyvää aina varhaisimmasta kirkkotaiteesta huonekaluihin, hallitsijoiden muotokuviin, työkaluihin ja vaatteisiin. Edustettuna ovat sekä kansankulttuuri että aikansa eliitti, ja vaikka näyttely tuntui paikoin turhankin sekalaiselta, huoneissa on onneksi esillä mukavasti taustainfoa ja tietoa esillä olevista esineistä, joista osan käyttötarkoitusta en olisi muuten arvannutkaan. Itse huomasin taas kerran pysähtyväni pidemmäksi aikaa nimenomaan taiteen (ja vanhojen kirjojen ja kirjeiden, niissä on jotain äärimmäisen kiehtovaa) äärelle, erityisesti jollain tavalla kovin hellyyttävät keskiaikaiset pyhimyspatsaat jäivät mieleen.

Lisäksi Kansallismuseossa on 13.3.2016 asti esillä Sibeliuksen elämää ja musiikkia esittelevä näyttely, johon toki myös tutustuin. Säveltäjän syntymän 150-vuotisjuhlavuoteen liittyvässä näyttelyssä on lähemmäs 130 esinettä, joiden joukossa on esimerkiksi alkuperäisiä sävellyskäsikirjoituksia, nuotteja, kirjeitä ja Sibeliuksen ja vaimonsa Ainon pukuja. En ole niitä ihmisiä, jotka sen suuremmin innnostuisivat nähdessään kuuluisalle säveltäjälle kuuluneen takin tai hatun, eikä näyttely muutenkaan tarjonnut kovin huikeita elämyksiä. Eniten taisin pitää siitä, että sävellyskäsikirjoitusten kohdalla sai kuunnella kuulokkeista kyseistä musiikkia, joten pääsin hieman sivistämään itseäni Sibeliuksen sävellysten suhteen, joihin en ole perehtynyt kovin perusteellisesti. Aina tällaisistakin näyttelyistä jotain jää käteen (tai siis ainakin mieleen), vaikka kyseessä ei mikään maailmaa mullistava kokemus olisikaan.

Joulufiilistäkin löytyi, museon pihassa on nimittäin loppiaiseen saakka yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa toteutettu Joulukuusimetsä, josta löytyy jos jonkinlaista persoonallisesti koristeltua kuusta :)