Kulttuuripläjäys: Tottelemattomuuskoulu

"Historiallisesti kaikkein kauheimmat asiat, kuten sodat, kansanmurhat ja orjuus, eivät ole seurausta tottelemattomuudesta vaan tottelevaisuudesta."
-Jani Leinonen

Piipahdin viimeisimmällä pääkaupunkireissullani katsomassa myös Kiasman tämänhetkiset näyttelyt, joista kiinnostavin oli jossain määrin hypetetty Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu. Näyttely on katsaus Leinosen (s. 1978) tähänastiseen tuotantoon, ja sen tarkoituksena on haastaa yleisö kyseenalaistamaan taiteen, politiikan ja koulumaailman rakenteita ja toimintatapoja. Esillä on siis peittelemättömän kantaaottavaa ja yhteiskunnallista taidetta. Jo tämä lähtökohta voi herättää katsojissa monenlaisia tuntemuksia ja ennakko-oletuksia. Omalla kohdallani ne olivat negatiivisia: en ole koskaan pitänyt alleviivaavan poliittisesta taiteesta vaan pikemminkin sellaisesta ilmaisusta, joka jättää enemmän tilaa erilaisille tulkinnoille ja katsojan omalle pohdinnalle. Toki poliittinen taidekin ajatuksia ja tulkintoja herättää, helpostikin, mutta itselleni päällimmäiseksi jää usein ärsytys siitä, että eikö sanottavaansa olisi vähän hienovaraisemmin ja tyylikkäämmin voinut sanoa. Tietysti lienee syytä pitää mielessä, että luultavasti taiteilija oli tarkoittanutkin ärsyttää ja ravistella katsojia, jolloin änkyröivä reaktioni oli juuri sitä, mitä teosten oli tarkoituskin saada aikaan... Voihan sitä ajatella, että taide on tehnyt tehtävänsä, jos se on herättänyt ylipäätään jotain tunteita eikä vain jättänyt välinpitämättömäksi.

Leinosen taide on varmasti monelle nykytaidetta vieroksuvallekin tavallaan helposti lähestyttävää, sillä se rakentuu tunnettujen brändien ja niiden luomien mielikuvien varaan. Teosten kuvakieli on siis katsojalle jo valmiiksi tuttua, eikä sisältöäkään tarvinne jäädä pohtimaan tuntikausiksi tajutakseen, mihin tässä nyt halutaan kritiikkiä kohdistaa. Ehkä joku kokee tällaisen häpeilemättömän suorasukaisuuden virkistävänä ja helposti lähestyttävänä, itse koin sen hieman väsyttävänä - eikä näyttely kyllä mitään ihan uutukaisia oivalluksia onnistunut tarjoamaan. Näyttelyn kantava ajatus kyseenalaistamisen ja kriittisen ajattelun tärkeydestä tosin kyllä kolahtaa, siitä ei ole epäilystäkään. Näin ollen lienee täysin hyväksyttävää myös kyseenalaistaa Tottelemattomuuskoulun oppeja ;)