Sain vihdoin ja viimein hankittua museokortin, joten tekosyyt olla käymättä museoissa alkavat käydä vähiin - toivottavasti nyt tulee käytyä entistä enemmän myös niissä semikiinnostavissa näyttelyissä, joista ei välttämättä erikseen huvittaisi maksaa. Viime viikonloppuna kävin kuitenkin Helsingissä parissa näyttelyssä, joihin olisin joka tapauksessa mennyt. Ateneumin Rodin-näyttely ja Sinebrychoffin taidemuseon venäläisen taiteen näyttely kiinnostelivat molemmat kovasti jo etukäteen, ja tänään ajattelin tarinoida hieman jälkimmäisestä.
Melko vasta auennut näyttely nimeltä Venäläiset mestarit Aivazovskista Repiniin esittelee venäläistä maalaustaidetta 1800-luvulta. Esillä on teoksia noin kolmeltakymmeneltä taiteilijalta suomalaisista taidekokoelmista. Mukana on esimerkiksi meri- ja maalaismaisemia, satuaiheita ja muotokuvia, sekä isojen maalausten lisäksi myös pienempiä vesiväritöitä ja piirustuksia erityisesti Ilja Repiniltä. Juuri nämä pienimuotoisemmat työt ja harjoitelmat itse asiassa kiehtoivat minua eniten, sillä niistä pääsee vähän eri tavalla tarkastelemaan taiteilijan tekniikkaa ja isompien teosten syntyprosessin ensiaskelia - ja sitä paitsi yksinkertaiset mutta taidokkaat lyijykynäpiirrokset voivat olla selkeydessään vähintään yhtä kauniita ja kiinnostavia kuin isot maalaukset. Tunnen muutenkin kovasti vetoa kaikenlaisten harjoitelmien tutkailemiseen, koen nimittäin että siitä oppii itse paljon enemmän kuin valmiiden (toki kauniiden ja vaikuttavien) maalausten katselemisesta. Hyvin usein taidenäyttelyistä lähtiessä minulla onkin sellainen olo, että tekisi mieli ryhtyä itsekin piirustus- tai maalauspuuhiin saman tien, vaikka omat taidot tietty ovatkin "vähän" alkeellisemmalla tasolla.
 |
| Ivan Aivazovski: Napolinlahti |
 |
| Isaak Levitan: Kylätie |
Näyttelyssä opin, että 1800-luvun lopulla valtaosa merkittävistä venäläisistä taiteilijoista kuului Vaeltajat-nimiseen liikkeeseen, jonka edustajien töitä on paljon esillä myös nyt Sinebrychoffilla. Liikkeen ideana oli mm. uudistaa maalaustaidetta realistisempaan ja yhteiskunnallisempaan suuntaan ja irrottautua Venäjän taideakatemian rajoittaviksi koetuista perinteistä. Vaeltajat eivät aikoinaan saaneet töitään esille gallerioihin, joten he järjestivät omia kiertäviä näyttelyitä kansan parissa maaseudulla vuosina 1879-1923.
Vaikka Venäjän kieli ja kulttuuri kiehtovat meikäläistä kovasti, on valitettavasti myönnettävä, että en juurikaan tunne sikäläistä kuvataidetta - oikeastaan Repin taisi ennen tähän näyttelyyn tutustumista olla ainoa venäläinen klassikkotaiteilija, jonka muistin nimeltä. Niinpä sivistyminen oli todellakin paikallaan, ja se kannatti, sillä pidin näyttelystä kovasti. Esillä on paljon realistisia mutta toisaalta hyvin tunteikkaita ja tunnelmallisia teoksia, joista tässä muutamia esimerkkejä :) Näyttely on avoinna 8.5. asti, suosittelen tutustumaan! Samalla kannattaa toki tsekata myös museon vakituinen kokoelmanäyttely.
 |
| Ilja Repin: Niittomies |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti