Taannoisella Tampereen taidemuseokierroksella kävimme katsomassa Vuoden nuoren taiteilijan Reima Nevalaisen näyttelyn. 1984 syntynyt Nevalainen on Porvoossa asuva ja työskentelevä taiteilija, jonka teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja Japanissa vuodesta 2005 asti. Hänen maalauksensa ovat kollaasimaisia teoksia, joissa vaikuttaisi olevan monenlaisia päällekkäisiä ja limittäisiä elementteRjä. Piirtäminen on Nevalaiselle tärkeä kuvan luomisen tapa, mikä näkyy myös maalauksissa kiinnostavalla tavalla. Teosten keskiössä on ihminen: "elämän kolhima, ristiriitainen ja salaperäinen ihmishahmo, ehkä taiteilijan omakuva, joka tapauksessa ulkopuolisten voimien murjoma hahmo, jonka todellisuus näyttää olevan yhtä hyvin hänen sisällään kuin ulkopuolellaan" (lainaus taidemuseon nettisivuilta näyttelyn kuvauksesta).
 |
| The Severed Haunt, 2014 |
Taidemuseon kaksi kerrosta vallannut näyttely koostuu yli 60 teoksesta, joista osa on käytännössä useamman teoksen kokonaisuuksia. Tärkeässä roolissa ovat Nevalaisen pitkällä Japanin-matkallaan vuosina 2011-2013 tekemät kuvat, mukaan lukien kiinnostava piirustus päivässä -kuvasarja. Itse asiassa nämä piirustukset kiehtoivat meikäläistä näyttelyssä eniten: niissä on sellaista hetkellisyyttä ja spontaania ilmaisua (tai ainakin vaikutelma siitä), mitä ei pidemmän tekoprosessin vaativissa maalauksissa kovin helposti näy. Itsekin olen useamman kerran harrastanut tuon tyyppisiä kuva päivässä -projekteja (olisikohan muuten taas aika aloittaa, kun näin kesällä olisi hyvin aikaakin...), jotka ovat tuntuneet suorastaan kirjalliselta päiväkirjalta. Tästä näkökulmasta toisten piirustusprojektien tutkailusta tuleekin melkein sellainen fiilis kuin lukisi toisen päiväkirjaa ja pääsisi ainakin jollain tasolla seuraamaan ajatusprosessia, ja se jos mikä on kiinnostavaa.
 |
| Seer, 2015 |
Nevalaisen maalaukset ovat värimaailmaltaan melko pelkistettyjä ja tunnelmaltaan allekirjoittaneen silmiin hieman ahdistavia mutta toisaalta samaan aikaan myös tavallaan rauhoittavia. Ehkä rauhallinen vaikutelma tulee siitä, että kollaasitekniikasta huolimatta erityisesti kuvien ihmiselementeissä on varsin klassisia viboja - ehkäpä siis jotain, mikä tuntuu tutulta ja turvalliselta, jotain minkä tunnistaa. Näyttely oli mielestäni yhtenäinen ja miellyttävä kokemus, visuaalisesti kaunis mutta ei kovinkaan ajatuksia herättävä: vaikka pidin useimmista teoksista ja taiteilijan tyylistä, en usko, että tämä on niitä näyttelyitä, jotka muistan elävästi vielä vuosien päästä. Harvassahan sellaiset toki ovat, ainakin jos näyttelyissä tulee vierailtua ahkerasti.
 |
| Supporting structure, 2014 |
Reima Nevalaisen näyttely siis Tampereen taidemuseossa nähtävillä 11.9. asti, hyvin ehtii siis vielä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti