Elokuvissa: Kuudes kerta

Harvoinpa on jäänyt elokuvaillan jälkeen yhtä hämmentynyt fiilis kuin viime viikonloppuna katsottuani Maarit Lallin ohjaaman kotimaisen uutuusleffan nimeltä Kuudes kerta. Itse asiassa en vieläkään ole aivan varma, pidinkö elokuvasta vai inhosinko sitä - jollain tavalla ehkä vähän molempia. 

Kuudes kerta alkaa melkein kuin mikä tahansa romanttinen komedia: yksityisetsivänä työskentelevä Annika (Pihla Viitala) kirjaimellisesti törmää kadulla kiinteistönvälittäjä Rickyyn (Antti Luusuaniemi), ja hyvässä yhteisymmärryksessä he aloittavat seksisuhteen. Katsojalle ripotellaan vähitellen tietoja päähenkilöistä - molemmat ovat tahoillaan parisuhteissa, mutta molemmilla on myös vaikeuksia sitoutua. Lipevän oloinen seksiaddikti Ricky jahtaa naisia sen minkä ehtii, ja Annika puolestaan tuntuu pakenevan syystä tai toisesta lässähtänyttä parisuhdettaan hauskanpitoon. 

Se, mistä elokuvassa pidin, on tutusta kaavasta poikkeaminen: tarina alkaa kepeästi, mutta se ei suinkaan seuraa tavanomaista romanttisen komedian kaavaa, ja varsinkin loppupuolella se nyrjähtää hetkittäin jopa vähän ahdistavaksi moraalikysymysten tutkiskeluksi, joka tosin jää - niin kuin ehkä usein todellisuudessakin - vaille selviä vastauksia. Ohjaaja Lallin itse tekemä käsikirjoitus vaikuttaa siltä, että sen olisi tarkoitus jättää tilaa katsojan omille tulkinnoille ja ajatuksille, mutta minulle siitä jäi valitettavasti aika sekava maku suuhun. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman, että heistä tai heidän suhteistaan päähenkilöihin saa kovinkaan kummoista selvyyttä, eikä Annikan ja Rickyn ongelmien taustoista kerrota käytännössä mitään. Erityisesti jälkimmäistä voi toki pitää hyvinkin tietoisena valintana, ja joskus se voi myös toimia, mutta tällä kertaa se jätti sellaisen olon, että päähenkilöiden (paikoin varsin epäloogista) toimintaa ja ajatuksenjuoksua oli välillä suorastaan mahdoton ymmärtää. 

Eniten harmitti, että sinänsä ihan kiinnostavista hahmoista puuttui psykologista syvyyttä ja uskottavuutta. Aineksia mielenliikkeiden tutkiskeluun olisi riittänyt paljon enemmän - minua jäi esimerkiksi kovasti vaivaamaan, mitä Annikan ja hänen miehensä välillä oli tapahtunut, ja millainen menneisyys Rickyn seksiaddiktion taustalla oli. Päähenkilöistä ei oikein saa otetta, he jäävät etäisiksi ja osin myös epäuskottaviksi, vaikkei näyttelijöiden työskentelyssä sinänsä ole mitään vikaa. Oikeastaan koko elokuva jätti minut vähän kylmäksi, vaikka jollain tapaa olisin halunnut pitää tästä - sinänsä nimittäin virkistävää, ettei leffassa kerrankin sorruta teennäisiin selittelyihin tai rautalangasta väännettyihin taustatietoihin. Arvostan kuitenkin selkeää tarinankerrontaa, joka herättää ajatuksia ja tunteita mutta jota on silti vaivatonta ja nautinnollista seurata, ja joka auttaa ymmärtämään hahmojen mielenliikkeitä. Ihan sitä en tästä leffasta löytänyt.